Tuulinen sunnuntai

Pian on lokakuu ohi, alkaa viimeinen syyskuukausi: marraskuu. Keräsin tähän tunnelmakuvia viime sunnuntailta (jollekin ne voivat olla kauhukuvia alkavasta pimeydestä). Aiemmin viikolla satoi runsaana ihana ensilumi, suurin osa siitä suli loppuviikon aikana. Eilen, sunnuntaina lähdimme tuulettamaan legojen ja ponien turruttamia aivojamme pienelle kävelylle. Tuuli oli kova, mutta silti järvenranta veti meitä puoleensa. Kävimme katsomassa paatteja ja järveä Mustalahden satamassa, kuljimme Mältinrannan kautta Tallipihalle ja siitä kohmeisina kohti kotia. Oli kivaa! Lapset löysivät lumikasoja ja saivat muutaman lukiukonkin tehtyä. Järvellä aallot olivat isoja, mutta silti siellä oli paljon pieniä purjeveneitä. ajusin, miten hienoja harmaan eri sävyt voivat olla. Ja miten järkevää on pukeutua lämpimästi. Ja puut, miten hienoilta ne näyttävät taas vaihteeksi lehdettöminä!

Hauskaa Halloween-aikaa! Pian on marrasyö, repaleinen lokakuu vaihtuu mustaksi marraskuuksi. Mieli lepää, toivottavasti, käpertyy enemmän sisäänpäin. Kirjastosta kannattaa hakea kasa hyviä kirjoja, suosittelen Sergei Dovlatovia, jonka pienen romaanin Ulkomuseo löysin sattumalta hienon kannen perusteella kirjastosta.

Ensilumi

"I was born in a cloud...

Now I am falling.

I want you to catch me.

Look up and you'll see me.

You know you can hear me.

The world is so loud. Keep falling, I'll find you."

Kate Bush: Snowflake

Kate Bushin luminen levy 50 Words For Snow on ihana, tunnelmallinen ja kaunis. Mikä musiikki sopisikaan peremmin tämänhetkiseen lumiseen, jotenkin hiljaiseen maailmaan. Kun katson ulos ikkunasta, näen omenapuun peittyneenä lumeen ja pienen, pienen pajulinnun sen oksalla. Lintu pyrähtää lentoon ja katoaa, hetken päästä puuhun lennähtää talitintti. Mitenköhän linnut reagoivat lumeen?

Ensilumi satoi Tampereelle eilen, eli 26.10.2017. Ihanaa, siis todella ihanaa! Kävelimme mieheni kanssa lumisessa Amurissa, Laukontorilla ja Hämeenpuistossa. Oli ihmeellistä, sillä edellisenä päivänä oli vielä kylmää, mutta aivan kuivaa eikä puhettakaan lumisateesta. Aamulla Sonja juoksi luokseni sänkyyn ja iloitsi, että on satanut lunta. Minä luulin sitä uneksi. Mutta ihan totta, yön aikana oli satanut ainakin 10 cm lunta. Mahtavaa!

Ja mikä parasta, lumi säilyi yli yön. Päätimme jo heti eilen ottaa liukurit ja stigan ulos ja riensimme päiväkodin jälkeen mäkeen. Onneksi ihan meidän lähellä on Väinö Linnan puisto, jossa maa on epätasaista ja ihan mukavia mäkiä on useampi. Harmittavan usein leikkipuistot on lanattu maan tasalle, eikä minkäänlaisia pulkkamäkiä ole. Puistossa oli useampikin lapsi laskemassa mäkeä (ja muutama aikuinen, siis minä ja mieheni), mutta hyvin mahduimme kaikki laskemaan. Hassusti kaikki lapset pakkautuivat aina samaan mäkeen, toisaalla oli aivan tyhjää. Hyvä minulle! Simo sai vielä pari kaveria mukaan stigailemaan ja oli aika hauskan näköistä, kun kolme pikkutyyppiä änkesi yhden kelkan selkään. Mutta ihan hyvin se näytti menevän.

Toivottavasti lumi pysyy maassa vielä ainakin viikonlopun, niin on mukavaa tekemistä ulkona. Loska ei ole yhtään niin mukavaa ja se muuttaa maailman ihan likaiseksi. Nyt on vielä ilma ihan pikkuisen pakkasen puolella, meidän mittari näyttää miinus 0,4. Peukut pystyyn lumelle!

Se on jännä, miten kotonakin on kivempi olla, kun on ensin käynyt kunnolla ulkona ja touhunnut siellä, saanut punaiset posket ja nälkä kurnii oikeasti mahassa. Minun syksy- ja talvi-idylliini (ruoan suhteen) kuuluvat tuoksuvat padat ja paahdetut juurekset. Arkipäivänä sitä tosin tulee helpommin tehtyä spagettia ja kastiketta tai ostettua kinkkukiusausta. Juureksien paahtaminen on kyllä kivaa ja helppoa. Oma lempparini on punajuuri, ihan älyttömän hyvää vaikka ihan sellaisenaan lohkoina paahdettuna. Mutta parasta tulee, kun laittaa erilaisia juureksia ja ehkä paprikaa ja ruusukaalia sekä tekee hyvän öljyn yrteistä ja valkosipulista. Joskus, kun on oikein varaa herkutella, voi mukaan laittaa vuohenjuustoa tai fetaa. Nam!

Halloween-aikakin alkaa pikku hiljaa tulla. En oikein tiedä, milloin sitä Suomessa vietetään. Itse pidän edelleen ajatuksesta marrasyöstä, eli loka-marraskuun vaihteesta, mutta tuntuu, että ensimmäisiä Halloween-juhlia on jo vietetty tällä viikolla ja juhlinta jatkuu viellä marraskuun ekan päivän jälkeenkin. Suomessa pyhäinpäivä on 4.11. ja silloin haluan itse mennä käymään ainakin hautausmaalla. Se on syksyn kohokohta: pimeä hautausmaa, paljon kynttilöitä ja ihmisiä, ei kuitenkaan hässäkkää, vaan rauha maassa.

Lumista loppuviikkoa kaikille! Paras kaivaa ainakin hetkeksi lämpimät vaatteet varastosta, vaikka koskaan ei voi tietää, kauanko tätä ihanuutta jatkuu. Meillä on ainakin eteinen ihan kaaoksessa, kun on jos jonkinlaisen sään vaatteita. Kaikki kesävaatteetkaan eivät vielä ole poissa näkyviltä. Pikku hiljaa hyvä tulee...

Taidetta jakokaapeissa: tuolla puolella koskea

Backlight retrospektiivi -kävelyreissu jatkuu tuolla puolella koskea, eli Amurista katsottuna itäpuolella koskea.

12. Oiko Petersen: Guys. From Poland with love (Backlight '08)

Olisi todella hauska tietää, millaisista kuvasarjoista nämä jakokaappien kuvat on otettu. Joskus tuntuu, että useampi kuva selittäisi ideaa enemmän ja avaisi kuvien tarinaa. Vaikka sanotaanhan, että yksi kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Joskus kyllä on niin, että yksi kuva voi herätää ennemminkin tuhat kysymystä.

Tämä puolalaisen Oiko Petersenin (s. 1983) kuvaama punaposkinen ja viiksekäs mies on tosi sympaattinen. Hän on samaan aikaan sekä hyvin maskuliininen että feminiininen (sirkuksen voimamies meikeissä). Tyypin ilme on sellainen, että hän olisi purskahtamassa nauruun. Ihana. Kuva on ylipäänsä kivanvärinen ja iloinen. Hämmentäväkin.

Voimamies on sijoitettu lähelle Tammerinpuistoa. Jakokaappi erottuu mukavasti ympäristöstä punaisena väripilkkuna (miten kuvaan on saatukin noin ihana punainen väri?).

13. Corinna Kern: Female Maskers - Christian alias "Chrissie Seams" (Backlight '17)

Kävimme katsomassa saksalaisen kuvatoimittajan Corinna Kernin (s. 1986) koko näyttelyn Galleria Rongassa, joten tämän kuvan osasimme liittää jonkinlaiseen kontekstiin. Kuvassa Christian on pukeutunut alteregokseen Chrissie Seamsiksi maskin ja näyttävien vaatteiden avulla. Hieno ja samalla vähän pelottava kuva. Ehkä siksi, että hahmo tuo minulle mieleen Uhrilampaat-elokuvan... Hieno kuva sinänsä ja mielenkiintoinen näyttely kokonaisuudessaan. Tykkään tässä kuvassa erityisesti siitä, miten se on hieno kokonaisuus, kuvassa on muutakin kuin naista esittävään maskiin pukeutunut mies. Esimerkiksi se, miten päät heijastuvat hienosti peilistä tai miten kynttelikkö näkyy puolisi kuvassa. Onnistunut otos.

Kernin kuva sijaitsee erään Hiusstudion vieressä melko lähellä juuri tuota mainittua Galleria Rongaa Rongankadulla. Kaunis paikka, vai mitä?

14. Oriol Segon Torra: Young Patriots (Backlight '14)

Espanjalaisen valokuvaajan Oriol Segon Torran (s. 1981) kuva nuoresta patriootista on hieno, mutta myös surumielinen. Käsistä päätellen kyseessä on hyvin nuori ihminen. Hän on pukeutunut sotilaan asun. Pelottavaa. Ylipäänsä kaikenlainen sotaan liittyvä on pelottavaa. Kuva on tosi hyvä, sillä se kertoo nuoren epävarmuudesta. Tuntuu, että tilanne jännittää häntä eikä tiedä, haluaako edes olla tässä. Kuinkakohan moni nuori sotilas menee omasta tahdostaan sotilasleireille? Hui. Upea, paljon puhuva kuva.

Young Patriots -kuva sijaitsee Stockmannin kupeessa Kyttälänkadulla. Kuvan harmaus sointuu hyvin kiviseen aukioon, mutta mikään iloinen pilkahdus se ei minusta oli, hieno kylläkin.

15. Jukka Male: The Balkan Tragedy - Hajdarevic (Valokuva 96)

Suomalaisen valokuvaajan Jukka Malen kuva on koskettava ja jälleen surullinen (niin kuin moni näistä kuvista). Siinä silmänsä menettänyt mies asettaa lasisilmää paikalleen. Kuvassa lukee: "Bosniak Admin Hajdarevic. During a battle in Nisicka Visoravan, 24.9.1994, a bullet passed through his left temple, exiting from the region of the chin. One eye replaced with prosthesis. Sarajevo, Bosnia-Hercegovina." Taas tosi hieno ja tyylikäs mustavalkoinen kuva, mutta sen sanoma on realistisuudessaan surullinen.

Malen kuva sijaitsee Hämeenkadun kulmalla ja on monen nähtävillä. Kuva on puhutteleva ja se onkin pysäyttänyt meidän lapset useamman kerran. Sen jälkeen on keskusteltu sodan kauheuksista sekä tekosilmistä.

16. Leon Bugaev: The Hymn of the Pawns - The Object Portrait - Betelgeuse (Backlight '11)

Leon Bugaevin kuvassa henkilön kasvot on peitetty objektilla, tässä kuvassa salkulla (miten se muuten pysyy ilmassa?). Henkilö on pukeutunut tyylikkäisiin vaatteisiin ja hän niiaa hieman. Vaikka kasvoja ei näe, se ei silti estä katsojaa miettimästä, millaiset kasvot salkun taakse kätkeytyvät. Koska kuva on näin taiteellinen, olisi hauska nähdä koko kuva sarja ja ehkä kuulla, miksi henkilön kasvot on peitetty. Mielenkiintoista.

Bugaevin salkkupää sijaitsee Rautatienkadulla melkein vastapäätä Tampereen rautatieasemaa. Harmaa kuva harmaata vasten. Tosin kuvaani tallentui aika hienosti punainen polkupyörä ihan jakokaapin vieressä. Aika tyylikäs yhdistelmä.

17. Pelle Kronestedt: Safe European (Backlight '99)

Ruotsalaisen Pelle Kronestedtin (s. 1968) kuvassa nuori tyttö on vihreässä palloin kuvioidussa huoneessa keskellä isoa pullo- ja lasikasaa. Onko kyseessä bileilta, vai jotain muuta? Yritin etsiä ko. valokuvajaa netistä, mutta en oikein löytänyt. Näyttää kuitenkin siltä, että kuva kuuluu sarjaan, jossa kuvattiin työttömiä eri puolilla Eurooppaa. Millaista elämä on tyttömänä? Itselläni ei olisi varaa viettää kovin kosteaa iltaa, tosin ei olisi kyllä haluakaan. Kysymys on kuitenkin mielenkiintoinen esim. ihmisen identiteetin kannalta. Mukavan värikäs kuva, mutta silti sellainen, että en pidä sen tunnelmasta. Se ei tarkoita, etteikö kuva edustaisi tärkeää aihetta.

Kronestedtin kuva sijaitsee Aleksanterinkadulla, vilkkaalla alueella, joka kuitenkin on poissa Hämeenkadun pahimmasta hälystä.

18. Rafal Milach: Disappearing Circus (Backlight '08)

Jättimäinen sombrero saa minut aina nauramaan. Miksi tämän puolalaisen Rafal Milachin kuvan kohdalla niin ei kuitenkaan käy? Mies pellenenässä ja ylisuuressa hatussa on surullinen näky, vaikka luulisi että tällaisen hahmon olisi tarkoitus naurattaa. Vaatteetkin ovat niin iloisenväriset. Kuva on jälleen hieno, hyvin rajattu vain tähän surulliseen hahmoon. Toisaalta, jos tarkemmin ajattelee, niin eivätkö kaikki pellet, klovnit, pierrotit ja muut ole pohjimmiltaan surullisia hahmoja, jotka ovat onnellisia vain silloin, kun heille nauretaan (usein pilkallisesti)?

Tämä surullinen klovni sijaitsee myös Aleksanterinkadulla. Kuvassa on hyvät värit, joten ohikulkija todennäköisesti tämän huomaa.

Mistä kuvasta sinä pidit eniten? Tekikö joku vaikutuksen? Entä tulitko surulliseksi katsellessasi jotain kuvaa?

Kuvat voivat nostattaa tunteita: iloa, surua, myötähäpeää, ärsytystä... Kuvia on kiva katsella, niiden avulla voi avartaa maailmaa tai hakea jotain tiettyä tunnelmaa.

Backlight-näyttelyt Tampereella vetävät viimeisiään. Taidemuseolla ja Vapriikissa on vielä valokuvia nähtävillä ainakin tämän viikonlopun. Kannattaa käydä!

Mukavaa loppuviikkoa! Annetaan pikkupakkasen nipistellä poskia!

Taidetta jakokaapeissa: tällä puolella koskea

Otsikon "tällä puolella koskea" viittaa tähän meidän puoleen, eli Tammerkosken länsipuoleen.

Palaan vielä Backlight-aiheeseen, eli vielä hetken aikaa Tampereella käynnissä olevaan valokuvafestariin, joka viettää 30-vuotisjuhlaansa tänä vuonna. Juhlavuoden kunniaksi Tampereen keskustan alueelle on kiinnitetty valokuvia jakokaappeihin (sellainenko niiden harmaiden möhkäleiden nimi on?). Valokuvat ovat vuosien varrella festareilla mukana olleita kuvia, eli vanhin kuva on vuodelta 1987 ja uusin tältä vuodelta eli 2017. Backlight-retrospektiivi antaa kattavan kuvan siitä, mitä vuosien varrella festarilla on nähty (ainakin vuoteen 1996 festivaali kulki nimellä Valokuva). Koska jostain käsiimme sattui Backlight retrospektiivi -kartta, innostuimme mieheni kanssa kiertämään kaikki 18 jakokaappia. Paitsi että kuvia oli mielenkiintoista katsoa, niin oli mukava kulkea myös katuja, joita tulee harvemmin käveltyä. Jos jotain huomasin (taas), niin Tampere on kaunis kaupunki! Omissa valokuvissa halusin myös näyttää, millaisiin paikkoihin kuvat on sijoitettu.

Taidetta jakokaapeissa 5: Backlight retrospektiivi

1. Jan Kaila: Shakki (Valokuva 87)

Tämä kuva on ollut ekoilla Valokuva-festareilla jo vuonna 1987 (kuvasta ei aikaa kuitenkaan huomaa). Jostain syystä pidän tästä suomalaisen valokuvaajan Jan Kailan (s. 1957) kuvasta, vaikka mies (itse Kaila?) valkoisessa puvussa näyttää vankilasta tai mielisairaaltasta karanneelta ja jollain tasolla ahdistun siitä ajatuksesta. Kuitenkin harakassa ja miehessä shakkipelin tiimellyksessä on jotain hellyttävää. Vaan kumpi voittaa: ovela harakka vai fiksuna pidetty ihminen? Tämä jakokaappi sijaitsee hyvin keskeisellä paikalla Hämeenpuistossa lähellä pääkirjasto Metsoa, josta moni ohikulkija sen toivottavasti matkallaan huomaa.

2. Heinz Cibulka: Zyklus - fühlt Most 332 (Valokuva 93)

Heinz Cibulka (s. 1943) on itävaltalainen valokuvaaja, jonka teos koostuu neljästä erillisestä kuvasta: vasikasta, pään verisuonistosta, omenankerääjästä ja omenoista. Kuvat yksittäin ovat hienoja, omenat varsinkin ihanan maukkaan näkösiä ja vasikat nyt aina ovat suloisia, mutta mitä kokonaisuus mahtaa sanoa? Jostain syklistä nimen perusteella on kysymys... Tämäkin jakokaappi on hyvin näkyvällä paikalla Hämeenpuistossa, tien toisella puolella lempikukkakauppani Opuntia.

3. Tatiana Parcero: New World-Interior Cartography - Zodiaco Azteca (Backlight '05)

Meksikolaisen taiteilijan Tatiana Parceron (s. 1967) kuva on hyvin mystinen. Kuvassa on alaston nainen, joka peittää toisen puolen kasvoistaan (erityisesti silmän). Kaunis kuva. Mystisen siitä tekee kuvan päälle piirretty horoskooppikartta tai jokin sellainen, joka tuo mieleen vanhat eteläamerikkalaiset kulttuurit, azteekkien aurinkoon liittyvät merkit. Aluksi ajattelimme, että naisen vartalolle on oikeasti piirretty tuo kartta, mutta tarkempi tutkiskelu osoitti, että piirros on  tehty kuvan päälle.

Jakokaappi, jossa Parceron kuva on, sijaitsee vilkkaalla Satakunnankadulla (toisella puolella tietä entinen Anttila). Ohikulkijoita siis riittää, mutta kuinka moni jää katsomaan?

4. Saladin Ebrahimi: Inside Out (Backlight '14)

Iranilaisen Saladin Ebrahimin (s. 1989) kuva Inside Out on kammottavan hieno. Kuvassa kaljuuntuva mies on kääntänyt tatuoidun selkänsä valokuvaajalle. Valokuvassa on kuva valokuvasta (näin ainakin käsitin), jonka pinta on alkanut ajan kuluessa hajota. Pinnan halkeamat saavat miehen ihon näyttämään siltä, kuin se irtoaisi suurina paloina (muistan, kun poltin joskus selkäni pahoin auringossa ja jonkin ajan kuluttua se alkoi kesiä). Toisaalta voi myös olla, että miehen iho todella kesii... Vaikuttava kuva. Miehen ulkomuoto, ehkä juuri tuo suuri tatuointi, tuo taas mieleen vankilakundin (tai ehkä vankilapapparaisen), vaikka todellisuudessahan kyseessä voi olla kuka vain. On hauska katsoa kuvaa ja miettiä, mitä tulee ensin mieleen (oletuksia, ennakkoluuloja).

Ebrahimin kuva on sijoitettu jakokaappiin, joka sijaitsee Puutarhakadulla yhden halpiskirja- ja paperitavarakaupan vieressä. Jollain tavalla jakokaapin rumat tägitkin sopivat yhteen tämän kuvan kanssa.

5. Marco Calo: Audience - Zap Zap Estate (Backlight '02)

Italialaiselta Marco Calolta retrospektiivissa on mukana kuva, jossa isoäiti ja kaksi lasta ovat keittiössä. He katsovat suoraan kameraan, mutta eivät sen enempää poseeraa. Aivan kuin heidät olisi yllätetty. Seinät ovat pastellisävyiset, aivan kuten kuvattujen henkilöiden vaatteet. Isoäidillä on kotoisa esiliina, hellalla hopeisenvärinen mutteripannu. Arkisen mukava tunnelma.

 

Calon kuva sijaitsee sekin vilkkaalla paikalla Hämeenkadulla, toisella puolella Dressmannia. Tuntuu kuin henkilöt kuvassa katselisivat ihmetellen suomalaista syksyä ja ohi käveleviä ihmisiä. 

6. Jaakko Kahilaniemi: 100 Hectares of Understanding - 54 Soil Solutions (Backlight '17)

Jos oikein muistan, niin tämä suomalaisen Jaakko Kahilaniemen (s. 1989) kuva sai jonkin palkinnon festivaaleilla, taisi olla peräti pääpalkinto (en muista rahasummaa). Kuva on tosi hieno, vaikka se ei näissä minun kuvissani oikeuksiinsa pääsekään. Harmaus ja metsä (suomalaisten toinen koti?), mitä muuta voisi kuvalta toivoa. En tosin tiedä, pidänkö kuvan 54 punaisesta pisteestä, koska en tiedä niiden merkitystä (tuntuvat pelottavan matemaattisilta ja saa ajattelemaan metsän tuhoa). Kaunis tunnelma!

Tämä Kahilaniemen teos sijaitsee jakokaapissa, joka on Hämeenkadun varrella toisella puolella edellistä teosta. Pyörät ovat löytäneet hyvän parkkipaikan teoksen ympäriltä. Kaupunkitaidetta parhaimmillaan.

7. Marja Pirilä: Camera obscura - Otta, Tampere, Finland (Backlight '02)

Suomalaisen valokuvataitelija  Marja Pirilän (s. 1957) kuva on unenomainen teos pojasta ja ylösalaisin olevasta puutalosta. Termiin Camera obscura (joka löytyy teoksen nimestä) liittyy jotenkin huoneen seinälle heijastettu kuva, joka on ylösalaisin. Pidän tästä kuvasta erityisesti siksi, että talo on niin kaunis, siitä tulee mieleen Tampere ja erityisesti Pyynikin alueen kauniit talot. Kuvan värimaailma on utuisen ihana, ei lainkaan häiritsevä. Mikäs siinä nukkuessa.

Jakokaappi sijaitsee hieman kulman takana piilossa vilkkaimmalta liikenteeltä Näsilinnankadulla (kun käännytään Hämeenkadulta). Kaunis kivitalo antaa kuvalle hienon taustan. Hiljainen kadunkulma sopii hyvin kuvan tunnelmaan. 

8. Asko Salminen: Maitomies (Valokuva 96)

Tamperelaisen valokuvaajan ja kuvanveistäjän Asko Salmisen Maitomies on yksinkertaisen hieno. Mies ja maitotölkki (muistan tuollaisia tölkkejä olleen silloin, kun olin aivan pieni 1980-luvun alussa). Kuva on tunnelmaltaan vakava (jotenkin myös uhkaava). Evästauko. Aluksi ajattelin, että kyseessä on maanviljelijä tai maitomies siinä mielessä, että hän hoitaa lehmiä, mutta tarkemmin ajateltuna tässä voisi olla kyse jostain tehdastyöläisestä, mies on sen verran kalpea. Mustavalkoinen kuva on tosi, tosi hieno ja niin näyttävä, että tätä ohikulkija helposti jää ihailemaan. 

Maitomies sijaitsee Kuninkaankadun ja Hallituskadun risteyksessä Sokoksen takana. Minusta kuva on tähän mennessä nähdyistä tyylikkäin. 

9. Harri Pälviranta: Prison sheets - A cell, Jerusalem, Israel (Backlight '05)

Suomalainen (myöskin Tampereelta) valokuvataitelija Harri Pälviranta (s. 1971) on valinnut kuvaan hienon hiekkaisen sävyn. Katselin aluksi, että onpas hieno vanha kivilinna, lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että kyseessä ei taidakaan olla kuninkaan linna, vaan linna vankilamielessä. Kuva on tosi hieno, kaunis jopa, vaikka toisaalta vankila tuo mieleen kaikenlaista ei-kaunista: väkivaltaa, surua ja ahdistusta. Kuva on seesteinen ja rauhallinen, sellaisen toivoisi "pahistenkin" mielen lopulta olevan.

Pälvirannan kuva sijaitsee hienolla paikalla lähellä Laukontoria kivojen pikku putiikkien vieressä. Onhan jakokaappi jälleen tägitetty ja tarroitettu (tai tarrat revitty) rumasti, mutta muuten ympäristö on siisti ja mukava, vähän kuten kuvakin.

10. Jana Romanova: Waiting (Backlight '11)

Venäläisen valokuvaajan Jana Romanovan (s. 1984) kuvassa käsitellään lapsen odotusta. Venäläinen perhe makaa sängyssä aikaisin aamulla: äiti on raskaana, isosisko nuken kanssa odotuksessa mukana, isä hautautuneena äidin hiuksiin. Kaunis, todellinen aamuhetki. Äiti odottaa lasta, tytär odottaa, että vanhemmat heräisivät.

Romanovan kuva sijaitsee kauniin talon kupeessa lähellä bussilaitureita Keskustorilla. Kaiken kiireisen tohinan joukossa tämä on ihanan rauhallinen kuva.

11. Anni Leppälä: Napit / Buttons (Backlight '05)

Tämäkin kuva on hurjan kaunis! Yksinkertainen ja ihanat värit. Napit eivät ole ihan kiinni, vaan ovat juoponnapissa. Naisella on päällään vaate, joka muistuttaa morsiuspukua. Vuoden nuori taiteilija 2010 Anni Leppälän (s. 1981) nappi-kuva on onnistunut otos: siinä on jotain surumielistä ja haikeaa. Miksi nainen näyttää siltä, että olisi allapäin? Mitä on tapahtunut?

Hautalan kuva sijaitsee Kauppakadulla lähellä Keskustoria ja sen hienostunut yksikertaisuus sopii jyhkeiden, vanhojen talojen kupeeseen. Nainen tuo mieleen vanhat naista esittävät patsaat, niissäkin on jotain samaa pysähtynyttä surumielisyyttä.

Jatketaan seuraavalla kerralla samasta aiheesta. Silloin vuorossa loput kuvat 12 - 18 sillä toisella puolella koskea.

Ihanaa syksyistä viikkoa! Aurinkokin pilkistelee, puista näyttää olevan melkein kaikki lehdet pudonneet ja mittari käy pakkasen puolella. Eleteään taas muutosten aikoja. Ihanaa, vai mitä?