Mutta siirrytään idyllistä todellisuuteen. Tampereella, ainakin täällä keskustan alueella, on ollut tosi hyvä jäätilanne koulujen ja muiden kenttien kohdalla. Meidän ympäristössä, ihan lyhyen kävelymatkan päässä on useampi paikka, jossa luistella (kunhan niitä pakkasia...): Väinö Linnan puisto, kansainvälisen koulun FISTAn piha, Aleksanterin koulutalon kenttä, Ilomäen aukea, Koulukadun tekojää ja Pyynikin urheilukenttä. Hämeenpuiston pohjoispäädyssäkin taitaa olla pieni jää. Olisi kiva käydä kokeilemassa kaikkia noista, saa nähdä, miten ehditään ennen kevättä. Uskon kyllä, että pakkasia vielä tulee.
Olemme tähän mennessä ehtineet käydä Koulukadun kentällä, missä siis on tekojää ja sinne nyt ainakin pääsee, jos ilmat pysyvät plussan puolella. Se on tosi mukava paikka, mutta tietysti siellä on myös aina paljon porukkaa. Ja ainakin silloin, kun me olimme siellä, niin mailaporukka meinasi vallata kentän, vaikka oli mailaton vuoro. Se oli pikkusen ärsyttävää, koska kiekko liikkuu tosi nopeasti ja on osuessaan aika ikävä. Mutta siis kiva paikka. Olemme käyneet myös (Simo useammankin kerran koulun kanssa) Aleksanterin koulutalon kentällä, joka on ihanan pitkä kenttä. Kapea, mutta pitkä. Väinö Linnan puiston kentällä ollaan myös käytä (Sonja myös päiväkodin kanssa). Se on peruskenttä, ei mikään kovin iso, mutta hyvä (hyvät penkit ja laskumäet vieressä). FISTAn pihalla on käyty kerran ja siellä oli hyvä jää ja mukava kenttä.
Lapset saivat syksyllä uudet luistimet: oikeat hokkarit ja kaunarit. Luistelu alkoikin heti sujua paljon paremmin kuin aiemmilla harjoitusluistimilla, jotka eivät ehkä sittenkään istuneet jalkaan kunnolla, ainakin enää lopputalvesta. Yllätyin ihan, miten pikkutyypit alkoivat tosi nopeasti luistella hienosti. Ekalla kerralla ennen joulua Sonja piti vielä kiinni minun takin hihasta ja sanoi, ettei osaa luistella, mutta jo seuraavalla kerralla alkoi likkua itsekseen ja potkia toisella jalalla. Simo luistelee yhdellä jalalla ja hyppii mailojen yli. Ihanaa, kun lapset eivät niin kovasti pelkää kaatumisia. Itse en ainakaan enää uskalla hyppiä, mutta täytyy myöntää, että kovaa tekee silti mieli viilettää (mun kova vauhti ei kylläkään välttämättä ole kaikkien kova vauhti). Ehkä sekin kertoo kehityksestä, kun eivät enää laske kaatumisia...
Itsekin ostin luistimet viime talvena. Silloin en kyllä ehtinyt kovin montaa kertaa luistella. Nämä uudet luistimet ovat ihanat jalassa (otin nimittäin koon 39, yleensä kengän koko 37 - 38), eivät purista eikä niissä tule kylmä, ellei nyt satu olemaan tosi kova pakkanen tai jämähdä paikalleen pitkäksi aikaa. Vaikka luistelu on ihanaa, niin en kyllä enää luistelisi, jos kenkä puristaisi tai olisi muuten huonontuntuinen. Jos luistimet on tosi vanhat (esim. kouluajoilta, niin kuin mun edelliset), niin kannattaa harkita, kannaattaako hankkia uudet. Jalka kai voi muuttua ja muotoutua vuosien saatossa. Sillä ihan totta, luistelu on ihan hirmu kivaa!
Meillä on ollut nyt tapana ottaa jotain pientä evästä radan varteen. Jos ei syötävää, niin ainakin kuumaa mehua. Se antaa ihanasti voimaa ja luistimilla jaksaa olla vaikka pari tuntia. Nälkäisenä en suosittele jäälle menemään. Silloin alkaa kiukuttaa ja kaikki tuntuu tyhmältä. Ehkä tämä pätee ylipäänsä kaikkeen: nälkäisenä kaikki tuntuu olevan huonosti.
Tampereella oli tosiaan ihana talvi vielä viikko sitten. Pakkasta oli enimmillään noin 17 astetta, mikä ei tuntunut ollenkaan pahalta, koska silloin ei tuullut. Heti, kun palattiin nollan tuntumaan, tuli hirmua kalsea olo. Mitkään vaatteet eivät tunnu pitävän kylmää loitolla. Luulin, että täällä oli reilusti lunta, mutta kun mittari alkoi näyttää plussaa, jää ja lumi suli teiltä yhden työpäivän aikana ja pihoilla alkoi vilkkua vihreä nurmi. Oli jotenkin tosi tympeää. Onneksi viime yönä satoi pikkusen lunta ja maalasi ympäristön valkoisella maalilla. Ei ole niin kovin synkkää.
Tänään sunnuntaina oli tarkoitus tunnin ajan bongata pihan lintuja, mutta valoisa aika meni muualla. Ehdin kuitenkin nähdä harakan ja talitintin. Talitiainen lauloi ihmeellisen kauniista korkealla koivussa ja tosi voimakkaasti.
Ehkä pääsemme huomenna taas luistelemaan. Tarkoitus olisi mennä koittamaan Ilomäen aukean, joka sijaitsee tuolla Pyynikin rinteellä, jäätä. Siellä on sekä kaukalo että pienempi maaliton jää. Olisi mukava, jos säät sallisivat. Tuntuu jotenkin, että talvi menee hukkaan, jos ei pääse tekemään talven juttuja. Haaveissa olisi päästä laskemaan mäkeä Rosendahlin rantaan, mutta saas nähdä riittääkö lumi ja jaksaako sitä pulkkien kanssa niin pitkälle matkata.
Suomi sai tänään uuden presidentin. Tai siis vanhan, eli istuva Sauli Niinistö sai jatkaa istumistaan. Ei hullumpi valinta, vaikkein häntä äänestänytkään. Onnea Sauli ja pitäisikö sanoa myös, että onnea Suomi. Kansa on puhunut (tai jotain muuta kliseistä). Kävimme Antonin kanssa vasta tänään äänestämässä. Minusta on mukavan perinteistä käydä juuri oikeana vaalipäivänä siellä kopissa. Söimme kotona vaalikorvapuustitkin, tosin jo ennen äänestämistä. Meinasin kirjoittaa väärän numeron, koska olin kuullut (ja luullut), että ehdokkaani olisi numero 2. Onneksi kopissa oli lappu, jossa numerot lukivat. Jos olisin äänestänyt pelkän numeron perusteella, olisin äänestänyt 7 (se on onnennumeroni ja syntymäpäiväni). Onneksi en laittanut sitäkään.
Oho, nyt menee juttu ihan huuhaajaaritteluksi. Ehkä olisi syytä mennä nukkumaan. Vaalivalvojaisetkin loppuivat jo, eikä Siltaa viitsi enää Areenasta aloittaa. Jaiks, pyykit on laittamatta, eli pyykkitelineen kautta nukkumaan.
Hyvää yötä ja onnellisia unia! Valtakunnassa (toivottavasti) kaikki hyvin ja maassa rauha.
