Nirskuen ja narskuen,
puhuu herra Pakkanen.
Luonto nukkuu uneksuu,
metsässä on tammikuu.
Runo löytyi Googlen syövereistä ilman tekijän nimeä, ehkä se on joku vanha Aapisessa tai vastaavassa ollut. Ihana kuitenkin. Takana on jo kuukausi tätä vuotta. Miten aika kulkeekaan eteenpäin niin kovaa vauhtia! Tammikuu oli ihana: pakkasta ja lunta riitti, telmimme pulkkamäessä, luistelimme ja pikkuisen hiihdimmekin. Sellainen kunnon vanhanajan talvi (joka jatkuu onneksi myös helmikuun puolella).
Meidän vuosi vaihtui perinteisessä seurassa, kun Samuli, Taija ja Nasu saapuivat meille uudenvuodenaattona. Vietimme superleppoisat neljä päivää: mainiota seuraa, hyvää ruokaa, ulkoilua, pelailua... Tuo hengähdystauko tuli todella tarpeeseen, tuntui, että oli pidempikin loma.
Nasu jäi meille hoitoon, kun Samuli ja Taija jatkoivat matkaa pohjoiseen. Järvet olivat muuten auki vielä vuodenvaihteen jälkeen, joten vieraamme pääsivät useamman kerran pulahtamaan hyiseen Näsijärveen. Tammikuun puolivälissä järvi oli kuitenkin jo jäässä. Jäätymistä oli kiva seurata. Rannat olivat kauniiden jääteosten peitossa, kun järvi vielä roiskutteli vettä.
Kävimme Antonin (välillä lapsetkin olivat mukana) kanssa joka päivä pitkillä lenkeillä Nasun kanssa, välillä Santalahdessa järven rannassa ja välillä Pyynikin metsässä. Nasu johdatti meidät metsäpoluille lumeen muodostuneille kapeille poluille (oli jännää ja rauhoittavaa kulkea pimeässä).
Nasun lähdettyä iltakävelyt harvenivat, mutta kyllä niitäkin edelleen tehdään. Koirasta oli paljon seuraa ja sen lähtö oli koko perheelle haikeaa (oli ihanaa, kun joku makoili ja lämmitti jalkoja pöydän alla etätyöpäivinä). Nautimme talvesta koko sydämestä. Tekee mieli mennä koko ajan ulos ja hengittää raikasta pakkasilmaa. Säiden vaihtelua on mukava seurata: lumisadetta, sumua ja kirkkaita pakkaspäiviä. Ei voi muuta kuin hehkuttaa tätä talvea.
Viime viikonloppuna eli ihan tammikuun lopulla bongasimme saukon jäljet lumessa. Seurasimme niitä hyvän matkaa. Lähtivät yhden sulan kohdan tienoilta. Yhdessä kohdin, josta löytyi myös pieni avanto veteen, näkyi verijälkiä jäässä ja kalanpyrstö. Saukko oli nähtävästi saanut saalista. Samalla kerralla kävelimme melkein umpihangessa grillipaikalle, jossa paistoimme makkaraa. Sonja vuoli makkaratikut ja Simo pilkkoi pikkukirveellä klapeja pieniksi tikuiksi. Saatiin hyvä pieni nuotio. Jälkkäriksi lämmitimme vaahtokarkkeja, jotka olivatkin yllättävän hyviä! Kamppeet kulkivat mainiosti pulkissa.
Sitä edeltävänä viikonloppuna seikkailimme Kaupin metsässä kapeilla metsäpoluilla. Metsässä oli ihanaa. Eväitä söimme keskellä lunta ja puita, mutta osoittautui, että ihan lähellä kulki latu. Lopulta löysimme itsemme Kaupinojan saunalta (ei kuitenkaan saunasta), josta kävelimme rantaa pitkin Rauhaniemeen. Jäälle emme uskaltautuneet, vaikka luisteluradalla ihmisiä kulkikin. Silloin oli kostea päivä ja jää lumen alla sohjoa. Ihana tunnelma! Liukurit olivat mukana ja muutama oikein hyvä laskukin tuli tehtyä. Yritimme bongailla lintuja, mutta eipä taidettu nähdä mitään kummempaa. Metsä oli tosi hiljainen (joku vuosi nähtiin tuolla punatulkkuja).
Onneksi on ollut hyvät säät, kun korona edelleen jyllää eikä sisätiloissa ole oikein voinut käydä, esim. leffassa tai taidenäyttelyissä. Yhtenä aamuna kipaisimme (jälleen kapeita lumipolkuja) Pyynikin näkötornille tutkimaan, mistä aurinko nousee. Aamu oli niin pilvinen, ettei aurinkoa näkynyt, mutta muuten näkymät olivat hienot: lumisia puita, luminen kaupunki ja valkoinen taivas. Liukurit olivat jälleen mukana, joten metsässä oli hyvä laskea. Lähdimme aamulla niin ajoissa, että aamupalaa emme olleet ehtineet syödä. Näkötornin munkit saivat toimittaa aamupalan virkaa.
Sellainen tammikuu meillä. Toivotaan, että helmikuu kulkee samaan malliin: lunta ja pakkasta, aurinkoa ja lumisadetta. Kerrostalossa asujan on helppo toivoa lisää lunta, kun piha aurataan huoltoyhtiön toimesta. Haaveilen kyllä, että saisin tehdä lumitöitä, mutta en tiedä sitten, jos niitä olisi pakko tehdä...
Mukana on kuvia tammikuulta. Ihan joka paikassa en ole jaksanut kameraa pitää mukana, minulla kun ei edelleenkään ole älypuhelinta ja kamera on iso möhkäle. Loppuun vielä jostain löytämäni runo:
Tammi-, helmi-, maaliskuussa
lunta maassa, lunta puussa.
Huhtikuussa kevät herää,
toukokuussa linnut kerää,
kesä-, heinä-, elokuussa
kesä keikkuu, elon leikkuu.
Syyskuussa syksy alkaa,
lokakuussa jo kastaa jalkaa,
marraskuussa maa on marras,
joulukuussa joulupuussa,
joulutähti harras.
Oikein mukavaa, leppoisaa ja iloista helmikuuta! Aurinkoisia talvipäiviä, reippaita hiihtoretkiä ja sen semmoista.
