Pyhäinpäivä on yksi lempijuhlapäivistäni. Rakastan nimittäin pimeää hautausmaata ja kynttilämerta, joka valaisee siellä täällä. Ihmisiä on paljon, mutta silti tunnelma on rauhallinen ja harras (alla oleva kuvassa ei ole kovin rauhallinen tunnelma ja siinä onkin kyse Halloween-hassuttelusta). Ihanaa!
Tänä vuonna teimme jo pieneksi perinteeksi muodostuneen kävelyretken Pyynikille; emme harjun huipulle, vaan talojen sekaan ja sieltä Eteläpuiston suuntaan. Suomessa ei Halloweenia varten paljon paikkoja koristella, mikä on ihan ymmärrettävää, koska juhla ei ole rantautunut vielä Suomeen kovin vahvasti. Toivottavasti jonkinlaista iloittelua ja tunnelmointia pidetään yllä jatkossakin. Pyynikillä on kuitenkin muutama talo, jotka ovat vuodesta toiseen koristelleet pihojaan Halloween-aiheisillä jutuilla, hyvin kekseliäästikin. Sinne on aina tähän aikaan vuodesta pakko päästä.
Ennen näitä taloja pysähdyimme kuitenkin Heinäpuistoon, jossa oli vielä pikkuisen lunta. Sonja löysi vielä säästyneitä kukkia ja vannoutuneena kukkatyttönä koristeli lumipallon aika ihanasti kukkasin. Pojat pelasivat Pokemon Go:ta ja katosivat jonnekin nurkkien taakse etsimään jotain... On kyllä ihan mahtavaa, miten Sonja keksii tekemistä paikassa kuin paikassa. Ei tarvitse olla kuin yksi kivi tai kukka, niin johan saa leikit käyntiin! Nyt kukkia löytyi aika paljon. Muistelin, kuinka näissä oli kesällä ollut kimalaisia...
Heinäpuistosta jatkoimme ihastelemaan Pyynikin Halloween-tunnelmaa. Löytyi kurpitsoita, hämähäkkejä, luurankoja ja lintuja häkeissä.
Olimme liikkeellä keskipäivän jälkeen, mutta pimeällä nämä koristeet näyttäisivät varmasti vieläkin hienommilta: kurpitsoissa kynttilät ja hämähäkki roskakatoksen päällä (erinomainen paikka) olisi suorastaan pelottava. Sonja oli pitkään toivonut itselleen vampyyrinhampaita ja maalia, jolla voisi maalata leukaan verta. Ei hän sitten lopulta halunnut niitä pukea, ehkä säästämme maalit ja hampaat ensi vuoteen.
Koko Pyynikin asuinalue oli kyllä ihan sinällään upea: vanhat talot ja lehdettömät puut. Rakastan tätä vuodenaikaa! Kosteata ilmaa, harmaan ja sinisen sävyjä, viileyttä, lehdettömiä puita, keltaisen pilkahduksia, pilviä ja aurinkoa. Kuulimme kuinka närhi huuteli männyssä. Näimme jopa vilahduksen tästä punanutusta. Komea lintu, mutta se ääni... Sanotaan, että hieno omalla tavallaan. Sonja sai kommentin ohikulkevalta vanhahkolta herralta, että lintutieteilijäkö sinusta tulee, kun pohdimme, että onko puussa närhi vai töyhtöhyyppä.
Kotimatkalla kävelimme kirpputorin ohi. Luulimme, että se olisi ehkä kiinni, mutta kun porukaa tuli ovesta ulos, niin päätimme itsekin mennä käymään. Löysin ihanan vaaleanpunaisen puuvillaneuleen Sonjalle (0,50 euroa!) ja Sonja veikeän vaatenaulakon eteiseen (justiinsa jotain sellaista olimme etsineet). Antoni teki kuitenkin huipuimman löydön, kun bongasi Harry Potter ja viisasten kivi -tietovisapelin (5 euroa ja täysin kunnossa). Sitä peliä on nyt pelattu joka päivä koko perheen voimin. Tuo Harry Potter on luettu sen verran usein, että tietoa kyllä löytyy, vaikka täytyy sanoa, että kysymykset on aika vaikeita ja yksityiskohtaisia. Huippukivaa!
Illalla kuuden maissa lähdimme vielä totettamaan toivettani päästä pyhäinpäivänä hautausmaalle. Ajoimme bussilla Kalevankankaan hautausmaalle ja siellä oli ihanaa! Paljon kynttilöitä, liikkuva ihmisvirta, rauhallinen tunnelma ja pimeää. Lapset saivat laittaa kynttilät muualle haudattujen muistomerkille. Oli kaunista. Kuljeskelimme hautausmaalla ja kiipesimme kukkulalle, josta oli hienot näkymät Viinikkaan. Joimme lämmintä glögiä ja söimme riisisuklaata. Täydellinen pyhäinpävä, minun mielestä. Taisi muillakin olla aika mukavaa. Hautausmaalla oli merkitty puihin nimikylttejä (metsämänty, hieskoivu, pylväshaapa) ja niitä lapset etsivät taskulamppujen kanssa. Antoni esitteli patsaita, jotkut aika mystisiä siinä pimeydessä.
Pyhäinpäivän jälkeen voikin alkaa odottaa joulua. Pesimme eilen keittiön ikkunan ja laitoimme väliin pahviset tontut. Tänään laitoin keittiöön jouluverhon. Aion tänä vuonna laittaa asioita kuntoon pikku hiljaa. On pidempi odotusaika ja enempi aikaa nauttia tästä ihanasta ajasta.
Kaunista joulunodotusta! Kannattaa nauttia jo pelkästä odotuksesta, ihanista ihmisistä ja mukavasta tekemisestä, ehkä vähän glögistäkin! Kohta voi vaikka leipoa pipareita.
