Sain viikonloppuna lainaan Matti Bergströmin kirjan Mustat ja valkeat leikit: Leikki, kaaos ja järjestys aivoissa (1997). Kirja käsittelee lasten leikkejä ja - aivoja. En ole vielä ehtinyt paneutua kirjaan, mutta luin kuitenkin saatetekstin, joka alkoi niin kovin osuvasti, että haluan jakaa sen täällä.
"Katselen kahden lapseni, kolme- ja viisivuotiaiden, leikkimistä. He juoksevat, laulavat, kiepsahtelevat, paiskivat, riitelevät, tappelevat, istuvat hiljaa, rakentelevat palikoilla, nauravat, värittävät, kiipeilevät, putoavat, itkevät, syövät, juoksevat taas, nauravat, riitelevät, tappelevat...
Ihmettelen mielessäni, mitä leikki on. Niin mitä se onkaan? Mitä heissä tapahtuu, näissä lapsissa, heidän leikeissään?"
Tätähän se juuri on, pienten lasten elämä. Vielä vapaata ja suhteellisen huoletonta, mutta silti tulevan kannalta tärkeää harjoittelua. Siispä lapseni, leikkikää. Leikkikää!