torstai 19. toukokuuta 2016

Takapihallamme...





Takapihallamme kasvaa tuntematon puu, joka
kukkii kauniisti, jopa harmaana päivänä.

P.S. Mikäli tunnistat kuvan puun, jaathan tietosi kanssani (jätä viesti kommenttikenttään). Oma ehdotukseni on sirotuomipihlaja. Kyseessä on siis kerrostalon takapihalle istutettu koristepuu, eikä taida kasvaa ainakaan Suomessa luonnonoloissa.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

vaahtera...




Vaahtera kukkii

kaverukset...



Kaverukset kaksin keväisen järven rannalla


äitienpäivä...




Äitienpäivä tuomen lehtien alla


elämää pääsykokeen jälkeen

Huh, nyt ne on vihdoin ohi. Psykologian pääsykokeet nimittäin. Täytyy sanoa, että olivat jälleen aika vaikeat. Varsinkin se matikkaosuus. Kävin kevään aikana tilastomatematiikan kurssia avoimessa yliopistossa ja se meni oikein hyvin. Kurssilla ymmärsin kaikki asiat (luullakseni) ja pääsykoekirjakaan ei tuottanut vaikeuksia. Mutta kokeen kysymykset vain ovat vaikeita, siis Vaikeita. No, katsotaan, miten käy... Ehkä alan lukea jo seuraaviin kokeisiin tässä vaiheessa. Kolmas kerta on pakko kokeilla, jos sittenkään ei onnuistu, niin ehkä tuo tutkinto-ohjelma ei ole minua varten. Mutta nyt pari päivää leppoisaa olemista ja sitten taas avoimen yliopiston opintojen pariin. Psykologian perusopintojen kurssit on käyty, mutta vielä pitäisi niistä saada suoritukset esseitä kirjoittamalla ja lukemalla paksuja opuksia. Hommaa siis riittää. Pian alkaa lasten kesäloma, joten hauskoja päiviä on tiedossa. Unelmissani näen pitkiä päiviä rannalla...

Runoilut on nyt runoiltu vähäksi aikaa, vaikka kyllä niitä on syntynyt pöytälaatikkoon ja muistikirjaan (siis tylsästi tietokoneen työpöydälle). Jotta blogi pysyy edes vähän aktiivisena, ajattelin, että laitan tänne ottamiani valokuvia luomaan leppoisaa kevättunnelmaa. Miltäs kuulostaa? Ei ehkä kovin kekseliäistä, mutta on mukava joskus jakaa kuvia, joita muuten kukaan ei katso...

Ihania, lämpöisiä kevätpäiviä kaikille! Pusuja ja halauksia ja vaaleanpunaisia hattaroita!

Jo alkaa helpottaa... mutta tuleeko pääsykoelukemisten ja jokapäiväisen puurtamisen jälkeen tyhjyys... Saa nähdä!

tiistai 3. toukokuuta 2016

Hiirenkorvat

Hei katso,
oletko huomannut,
että koivut
ovat puhjenneet
kukkaan?

Mistä nuo norkot ilmestyivät?
Ja hiirenkorvatkin vielä!

Toukokuun taikoja:
lämpöä, valoa ja vettä.
Ihanaa, ihanaa kevättä!

Hetken (liian lyhyen?)
se kestää:
vaalea vehreys, vihreys
hiirenkorvien,
raikas ja suloinen
vielä kylmän 
kirpeäkin.
 
Sitten on kesä.
Luonto saa tummemmat sävyt
ja puhkeavat kukkaan
myös
käenkaali,
kielo ja 
koiranputki.

Nyt olen hetken hiljaa
ja 
päästän
kevään
kohinalla
sisälleni. 

3.5.2016 tämä taisi olla tällä erää toiseksi viimeinen ajatelma. huomenna vielä viimenen ja sitten alkaa olla luvut luettu ja ajatelmat kirjoitettu. ehkä joskus taas runosuoni sykkii ja laitan jotain paperille... nauttikaa keväästä, se kestää vain hetkisen!

maanantai 2. toukokuuta 2016

taivaanvaltaajat

Halki sinisen,
aurinkoisen
taivaan
kulkee kaksi 
valkoista viivaa
kuin pitkät pilvet
kaukaisuuteen 
asti 
ulottuvat.

Yhtyvät toisiinsa,
kietoutuvat tiukasti
kuin 
kaksi rakastavaista
muuttuvat yhdeksi
hulmuavaksi harjaksi
ja häviävät hiljalleen
kuin 
eivät olisi olleetkaan.

Ääni paljastaa:
lentokoneet 
ovat vallanneet taivaan.
Isommat jättävät jälkeensä
valkoiset vanat,
pienempi pärisee,
yksin,
alempana, jäljettömänä
katoaa talojen taakse,
taivaan syliin.

Tyhjän tilan,
jäljelle jääneen,
täyttävät linnut
lennollaan:
lokit, naakat, räkätit,
talitintit, peipot
ja varikset.
Harakkakin, heiluhäntä,
tuolla lentää
etäällä, puiden takana
piilossa.

Luonnon kauniit
lentäjät,
taivaan todelliset
valloittajat
kaupungin kaduille, puistoihin
sulavasti sopeutuneet. 

Räkättirastas,
pilkkunuttu
on vallannut
korkeimman paikan
koivun latvasta.
Istuu siellä ylpeänä,
täytyyhän
lentäjänkin
levätä.

2.5.2016 vappu meni ja tuli toukokuu. vielä muutama lukupäivä jäljellä, sitten kokeet! jännittää ja helpottaa.