isänpäivä

Onnea kaikille isille näin jälkikäteen! Tässä meidän isänpäivätunnelmia kuvina. Olimme retkellä Lempäälän Ammejärvellä, suunnitelmissa ulkoilla ja paistaa makkaraa (sadesäällä tietysti). Makkarat söimme lopulta kotona (koska laavu oli niin täynnä porukkaa, eikä ulkona tuli ottanut syttyäkseen ja odotellessa alkoi tulla kylmä), mutta ulkoilla saimme ja tarpoa mukavassa mudassa. Metsä oli kaunis ja meidän isä ihana!

Yl' kasteisten vuorten me kuljemme,
ja viherjöinä kaunihisti loistaa ne.
Ei meitä suru paina, vaan nyt laulu kaikuu aina,
uli kasteisten vuorten kun kuljemme.

pyhäinpäivä

Pyhäinpäivä on yksi lempijuhlapäivistäni. Rakastan nimittäin pimeää hautausmaata ja kynttilämerta, joka valaisee siellä täällä. Ihmisiä on paljon, mutta silti tunnelma on rauhallinen ja harras (alla oleva kuvassa ei ole kovin rauhallinen tunnelma ja siinä onkin kyse Halloween-hassuttelusta). Ihanaa!

Tänä vuonna teimme jo pieneksi perinteeksi muodostuneen kävelyretken Pyynikille; emme harjun huipulle, vaan talojen sekaan ja sieltä Eteläpuiston suuntaan. Suomessa ei Halloweenia varten paljon paikkoja koristella, mikä on ihan ymmärrettävää, koska juhla ei ole rantautunut vielä Suomeen kovin vahvasti. Toivottavasti jonkinlaista iloittelua ja tunnelmointia pidetään yllä jatkossakin. Pyynikillä on kuitenkin muutama talo, jotka ovat vuodesta toiseen koristelleet pihojaan Halloween-aiheisillä jutuilla, hyvin kekseliäästikin. Sinne on aina tähän aikaan vuodesta pakko päästä.

Ennen näitä taloja pysähdyimme kuitenkin Heinäpuistoon, jossa oli vielä pikkuisen lunta. Sonja löysi vielä säästyneitä kukkia ja vannoutuneena kukkatyttönä koristeli lumipallon aika ihanasti kukkasin. Pojat pelasivat Pokemon Go:ta ja katosivat jonnekin nurkkien taakse etsimään jotain... On kyllä ihan mahtavaa, miten Sonja keksii tekemistä paikassa kuin paikassa. Ei tarvitse olla kuin yksi kivi tai kukka, niin johan saa leikit käyntiin! Nyt kukkia löytyi aika paljon. Muistelin, kuinka näissä oli kesällä ollut kimalaisia...

Heinäpuistosta jatkoimme ihastelemaan Pyynikin Halloween-tunnelmaa. Löytyi kurpitsoita, hämähäkkejä, luurankoja ja lintuja häkeissä.

Olimme liikkeellä keskipäivän jälkeen, mutta pimeällä nämä koristeet näyttäisivät varmasti vieläkin hienommilta: kurpitsoissa kynttilät ja hämähäkki roskakatoksen päällä (erinomainen paikka) olisi suorastaan pelottava. Sonja oli pitkään toivonut itselleen vampyyrinhampaita ja maalia, jolla voisi maalata leukaan verta. Ei hän sitten lopulta halunnut niitä pukea, ehkä säästämme maalit ja hampaat ensi vuoteen.

Koko Pyynikin asuinalue oli kyllä ihan sinällään upea: vanhat talot ja lehdettömät puut. Rakastan tätä vuodenaikaa! Kosteata ilmaa, harmaan ja sinisen sävyjä, viileyttä, lehdettömiä puita, keltaisen pilkahduksia, pilviä ja aurinkoa. Kuulimme kuinka närhi huuteli männyssä. Näimme jopa vilahduksen tästä punanutusta. Komea lintu, mutta se ääni... Sanotaan, että hieno omalla tavallaan. Sonja sai kommentin ohikulkevalta vanhahkolta herralta, että lintutieteilijäkö sinusta tulee, kun pohdimme, että onko puussa närhi vai töyhtöhyyppä.

Kotimatkalla kävelimme kirpputorin ohi. Luulimme, että se olisi ehkä kiinni, mutta kun porukaa tuli ovesta ulos, niin päätimme itsekin mennä käymään. Löysin ihanan vaaleanpunaisen puuvillaneuleen Sonjalle (0,50 euroa!) ja Sonja veikeän vaatenaulakon eteiseen (justiinsa jotain sellaista olimme etsineet). Antoni teki kuitenkin huipuimman löydön, kun bongasi Harry Potter ja viisasten kivi -tietovisapelin (5 euroa ja täysin kunnossa). Sitä peliä on nyt pelattu joka päivä koko perheen voimin. Tuo Harry Potter on luettu sen verran usein, että tietoa kyllä löytyy, vaikka täytyy sanoa, että kysymykset on aika vaikeita ja yksityiskohtaisia. Huippukivaa!

Illalla kuuden maissa lähdimme vielä totettamaan toivettani päästä pyhäinpäivänä hautausmaalle. Ajoimme bussilla Kalevankankaan hautausmaalle ja siellä oli ihanaa! Paljon kynttilöitä, liikkuva ihmisvirta, rauhallinen tunnelma ja pimeää. Lapset saivat laittaa kynttilät muualle haudattujen muistomerkille. Oli kaunista. Kuljeskelimme hautausmaalla ja kiipesimme kukkulalle, josta oli hienot näkymät Viinikkaan. Joimme lämmintä glögiä ja söimme riisisuklaata. Täydellinen pyhäinpävä, minun mielestä. Taisi muillakin olla aika mukavaa. Hautausmaalla oli merkitty puihin nimikylttejä (metsämänty, hieskoivu, pylväshaapa) ja niitä lapset etsivät taskulamppujen kanssa. Antoni esitteli patsaita, jotkut aika mystisiä siinä pimeydessä.

Pyhäinpäivän jälkeen voikin alkaa odottaa joulua. Pesimme eilen keittiön ikkunan ja laitoimme väliin pahviset tontut. Tänään laitoin keittiöön jouluverhon. Aion tänä vuonna laittaa asioita kuntoon pikku hiljaa. On pidempi odotusaika ja enempi aikaa nauttia tästä ihanasta ajasta.

Kaunista joulunodotusta! Kannattaa nauttia jo pelkästä odotuksesta, ihanista ihmisistä ja mukavasta tekemisestä, ehkä vähän glögistäkin! Kohta voi vaikka leipoa pipareita.

Tuulinen sunnuntai

Pian on lokakuu ohi, alkaa viimeinen syyskuukausi: marraskuu. Keräsin tähän tunnelmakuvia viime sunnuntailta (jollekin ne voivat olla kauhukuvia alkavasta pimeydestä). Aiemmin viikolla satoi runsaana ihana ensilumi, suurin osa siitä suli loppuviikon aikana. Eilen, sunnuntaina lähdimme tuulettamaan legojen ja ponien turruttamia aivojamme pienelle kävelylle. Tuuli oli kova, mutta silti järvenranta veti meitä puoleensa. Kävimme katsomassa paatteja ja järveä Mustalahden satamassa, kuljimme Mältinrannan kautta Tallipihalle ja siitä kohmeisina kohti kotia. Oli kivaa! Lapset löysivät lumikasoja ja saivat muutaman lukiukonkin tehtyä. Järvellä aallot olivat isoja, mutta silti siellä oli paljon pieniä purjeveneitä. ajusin, miten hienoja harmaan eri sävyt voivat olla. Ja miten järkevää on pukeutua lämpimästi. Ja puut, miten hienoilta ne näyttävät taas vaihteeksi lehdettöminä!

Hauskaa Halloween-aikaa! Pian on marrasyö, repaleinen lokakuu vaihtuu mustaksi marraskuuksi. Mieli lepää, toivottavasti, käpertyy enemmän sisäänpäin. Kirjastosta kannattaa hakea kasa hyviä kirjoja, suosittelen Sergei Dovlatovia, jonka pienen romaanin Ulkomuseo löysin sattumalta hienon kannen perusteella kirjastosta.

Ensilumi

"I was born in a cloud...

Now I am falling.

I want you to catch me.

Look up and you'll see me.

You know you can hear me.

The world is so loud. Keep falling, I'll find you."

Kate Bush: Snowflake

Kate Bushin luminen levy 50 Words For Snow on ihana, tunnelmallinen ja kaunis. Mikä musiikki sopisikaan peremmin tämänhetkiseen lumiseen, jotenkin hiljaiseen maailmaan. Kun katson ulos ikkunasta, näen omenapuun peittyneenä lumeen ja pienen, pienen pajulinnun sen oksalla. Lintu pyrähtää lentoon ja katoaa, hetken päästä puuhun lennähtää talitintti. Mitenköhän linnut reagoivat lumeen?

Ensilumi satoi Tampereelle eilen, eli 26.10.2017. Ihanaa, siis todella ihanaa! Kävelimme mieheni kanssa lumisessa Amurissa, Laukontorilla ja Hämeenpuistossa. Oli ihmeellistä, sillä edellisenä päivänä oli vielä kylmää, mutta aivan kuivaa eikä puhettakaan lumisateesta. Aamulla Sonja juoksi luokseni sänkyyn ja iloitsi, että on satanut lunta. Minä luulin sitä uneksi. Mutta ihan totta, yön aikana oli satanut ainakin 10 cm lunta. Mahtavaa!

Ja mikä parasta, lumi säilyi yli yön. Päätimme jo heti eilen ottaa liukurit ja stigan ulos ja riensimme päiväkodin jälkeen mäkeen. Onneksi ihan meidän lähellä on Väinö Linnan puisto, jossa maa on epätasaista ja ihan mukavia mäkiä on useampi. Harmittavan usein leikkipuistot on lanattu maan tasalle, eikä minkäänlaisia pulkkamäkiä ole. Puistossa oli useampikin lapsi laskemassa mäkeä (ja muutama aikuinen, siis minä ja mieheni), mutta hyvin mahduimme kaikki laskemaan. Hassusti kaikki lapset pakkautuivat aina samaan mäkeen, toisaalla oli aivan tyhjää. Hyvä minulle! Simo sai vielä pari kaveria mukaan stigailemaan ja oli aika hauskan näköistä, kun kolme pikkutyyppiä änkesi yhden kelkan selkään. Mutta ihan hyvin se näytti menevän.

Toivottavasti lumi pysyy maassa vielä ainakin viikonlopun, niin on mukavaa tekemistä ulkona. Loska ei ole yhtään niin mukavaa ja se muuttaa maailman ihan likaiseksi. Nyt on vielä ilma ihan pikkuisen pakkasen puolella, meidän mittari näyttää miinus 0,4. Peukut pystyyn lumelle!

Se on jännä, miten kotonakin on kivempi olla, kun on ensin käynyt kunnolla ulkona ja touhunnut siellä, saanut punaiset posket ja nälkä kurnii oikeasti mahassa. Minun syksy- ja talvi-idylliini (ruoan suhteen) kuuluvat tuoksuvat padat ja paahdetut juurekset. Arkipäivänä sitä tosin tulee helpommin tehtyä spagettia ja kastiketta tai ostettua kinkkukiusausta. Juureksien paahtaminen on kyllä kivaa ja helppoa. Oma lempparini on punajuuri, ihan älyttömän hyvää vaikka ihan sellaisenaan lohkoina paahdettuna. Mutta parasta tulee, kun laittaa erilaisia juureksia ja ehkä paprikaa ja ruusukaalia sekä tekee hyvän öljyn yrteistä ja valkosipulista. Joskus, kun on oikein varaa herkutella, voi mukaan laittaa vuohenjuustoa tai fetaa. Nam!

Halloween-aikakin alkaa pikku hiljaa tulla. En oikein tiedä, milloin sitä Suomessa vietetään. Itse pidän edelleen ajatuksesta marrasyöstä, eli loka-marraskuun vaihteesta, mutta tuntuu, että ensimmäisiä Halloween-juhlia on jo vietetty tällä viikolla ja juhlinta jatkuu viellä marraskuun ekan päivän jälkeenkin. Suomessa pyhäinpäivä on 4.11. ja silloin haluan itse mennä käymään ainakin hautausmaalla. Se on syksyn kohokohta: pimeä hautausmaa, paljon kynttilöitä ja ihmisiä, ei kuitenkaan hässäkkää, vaan rauha maassa.

Lumista loppuviikkoa kaikille! Paras kaivaa ainakin hetkeksi lämpimät vaatteet varastosta, vaikka koskaan ei voi tietää, kauanko tätä ihanuutta jatkuu. Meillä on ainakin eteinen ihan kaaoksessa, kun on jos jonkinlaisen sään vaatteita. Kaikki kesävaatteetkaan eivät vielä ole poissa näkyviltä. Pikku hiljaa hyvä tulee...