amurinkaiset: heinäkuuta 2019

On kameroita ja muistikortteja, kuvia ties missä! Onneksi osa kesäkuun kuvista on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Tässä siis kesäkuun 24: koulun loppumista juhlistettiin kevyttoppatakissa (30 asteen heinäkuun helteessä tuntuu niin kaukaiselta), sireenit ja kastanjat kukkivat, ampiainen teki pesän meidän parvekkeelle (jouduin toimia murhamiehenä - tuntuu pahalta vieläkin), uin varmaankin Tampereen kylmimmässä vedessä (Mältinranta), aurinko paistoi, vietimme rantaelämää, oli juhannus, koiran- ja vuohenputket kukkivat, tuuli kovasti useampana päivänä, kuljimme Tampereella...

Mahtavaa heinäkuuta! Ainakin toistaiseksi helteitä on riittämiin, uimaan on pakko päästä usein, sinne aiomme nytkin.

Juhannuksesta on jo jonkin aikaa, mutta kuvia läpikäydessäni halusin palata vielä tuohon keskikesän juhlaan. Vietimme (tänäkin) vuonna juhannusta kotikulmilla. Antonin vanhemmat tulivat meille muutamaksi yöksi nauttimaan valoisista illoista ja leppoisista päivistä. Tavallisuudesta poiketen ilmat hellivät, vaikka tuultakin riitti.

Juhannusaattona aurinko paistoi ja oli ihanan kesäinen ilma. Melko täydellinen kesäpäivä, vaikka ilma tuntui hieman painavalta ja uhkasi ukkosta. Tummia pilviä näkyi taivaanrannassa, mutta meitä ne eivät koskaan tavoittaneet (vai kuulimmeko sittenkin vähän jyrinää?). Juhannuksena perinteisesti saunotaan ja perjantai on meidän perinteinen saunavuoropäivä. Päätimme kuitenkin tehdä saunomisesta juhannuksen kunniaksi vähän erityisempää ja suuntasimme kohti Rajaportin idyllistä saunaa.

Asumme melko lähellä Rajaporttia, mutta vasta tänä vuonna olemme käyneet saunomassa siellä. Jokunen vuosi sitten kävimme pihalla kuuntelemassa musiikkia, mutta löylyihin emme päässeet. Nyt olen käynyt jo kolme kertaa saunomassa tämän vuoden aikana ja mukavaa on: kaunis, vanha miljöö, hyvät löylyt ja mukava tunnelma.

Ajattelin, että juhannuksena paikalla voi olla paljon ihmisiä, tai sitten on tosi rauhallista. Ihmisiä oli, mutta ei tungosta: osa löylyissä, osa pesulla, osa vilvoittelemassa. Saunan lauteilla saa kuulla tarinoita, mutta myös rauhassa saa istua. Kuulimme esimerkiksi, että eräs nainen kävi lastensa kanssa (kun nämä olivat pieniä) säännöllisesti saunomassa Rajaportilla ja lapset saivat saunan jälkeen puoliksi pullollisen limsaa. Lapsia ei saunassa juurikaan ollut, meidän lasten lisäksi muutama pienempi kylpijä. Paikkana Rajaportti on sellainen, että lapsetkin viihtyvät: paljon vettä ja hämyinen kaksikerroksinen sauna.

Saunomista, kylpemistä ja vilvoittelua. Ja ah, että tuli hyvä olo!

Lähdimme sitten kotiin syömään ja lepäilemään. Myöhemmin (nythän oli sentään juhannus!) lähdimme vielä iltauinnille Onkiniemeen. Vesi tuntui aluksi kylmältä, mutta kun siihen tottui, ei vedestä olisi halunnut nousta ylös. Uin kallioiden viertä ja nautin. Kaikki pulahtivat veteen, kuka pidemmäksi aikaa, kuka lyhemmäksi. Pienikin kastautuminen tekee ihmeitä keholle ja mielelle. Vesi on vahva elementti, ainakin minun mielestä. En haluaisi elää ilman lähivesistöjä. Rannalla oli juhlava tunnelma, kun ihmiset olivat vielä iltamyöhäisellä vilteillään nauttimassa.

Juhannuspäivänä ilma oli tuulinen, siis tosi tuulinen. Lähdimme ulos, mutta piti palata kotiin hakemaan lisää vaatteita. Varsinaisesti ei ollut kylmä, tuulettomissa paikoissa oli jopa kuuma. Mutta se tuuli… Suunnistimme ylös Pyynikinharjua ja siitä Pispalanharjulle. Oli rauhallista. Kuljimme harjun laella kohti mahtavaa näköalapaikka, Pyykkimettää. Sieltä on upeat näkymät Pyhäjärvelle ja tilaa leikkiä. Pysähdyimme tänne hetkeksi. Kävelimme sitten portaat alas Lauri Viidan museon ohi pikkuiselle leikkipaikalle. Me aikuiset yritimme löytää tuulensuojaa puiden takaa, lapset löysivät sen kiipeilytelineistä. Kuljimme Tahmelassa: ihailimme taloja, pihoja ja kasveja sekä upeaa kesää. Tuulinen päivä oli kyllä kokemus: järvi näytti villin, vaahtopäisen luonteensa.

Vaelsimme uittotunnelille asti. Läheltä löytyi taas yksi leikkipaikka. Minä menin lasten kanssa sinne, patistin vanhimmat meistä katsomaan uittotunnelin suuta (hieno!). Puuhailimme tovin leikkipuistossa ja sitten jatkoimme matkaa kohti rantaa. Tahmelan rantakaistale on ihana: supervehreä ja rehevä. Nyt vuohenputket heiluivat tuulessa edes ja takaisin vinhaa vauhtia, lokit nauttivat tuulen voimasta, pysyivät paikoillaan siivet levällään. Löysimme vielä yhden pienen leikkipaikan, jossa viivähdimme ihan hetken. Lapset kiipeilivät ja keinuivat, minä ihailin järveä ja sen vaahtopäitä, hulmuavia vuohenputkia sekä rannan ja järven välimaastossa keikkuvia soutuveneitä.

Tahmelan uimarannan kupeessa on vanha, vanha puu, jota täytyy käydä tervehtimässä, kun sillä suunnalla liikkuu. Niin kuljemme nytkin puun ohi, ihastelemme rungonpaksuisia oksia. Niin se vain tuulessa seisoo tuokin puuvanhus. Kävimme vielä kurkkaamassa Tahmelan huvilaa: kaunis rakennus ja viihtyisä ympäristö. Kahvila oli juhannuksen takia suljettu, kuten arvelimmekin. Nyt olisi aika lähteä kohti kotia bussilla. Katsoimme aikataulusta, että lähtöön on vielä hyvä tovi. Kävimme läheisessä kaupassa ja päätimme ”peruuttaa” päätepysäkille. Kipitimme Tahmelan lähteen ohi ja päätepysäkki oli melko pian siinä. Aloimme kuitenkin tutkia tarkemmin aikataulua puhelimen kautta ja hetken tavattuamme ymmärsimme, että tämä bussi ei tänään kuljekaan. No pahus. Lapsia (ja itseänikin) kismitti, mutta ei auttanut muu kuin lähteä kapuamaan harjua ylös.

Kotimatka meni yllättävän joutuisasti. Lapset olivat keksineet jonkun hyvän leikin ja lopun matkaa kuljimme nenät maassa etsien mahdollisimman pieniä käpyjä ja jutellen korvakoruista, joista molemmat lapset haaveilevat (vaan uskaltavatko ottaa?). Kotona oli hyvä mieli pitkän lenkin jälkeen, katsoimme kaikki ruoan jälkeen Disneyn Aarreplaneetta-piirretyn ja melkein nukahdimme (jotkut taisivat torkkuakin).