En ole vielä edennyt niin pitkälle, että voisin olla pullantuoksuinen äiti (pullataikina on mahdoton tehtävä), mutta luulen, että saatan pystyä olemaan piparkakuntuoksuinen äiti. Siksi teimme Simon kanssa tänään piparkakkutaikinaa.
Valmistauduin tähän koettelemukseen hakemalla joulufiilistä Tampereen keskustasta. Lähdin Sonjan kanssa kävelylenkille (tyttö nukahti noin minuutin päästä siitä, kun olin saanut hänet vaunuihin) ja kiersin ihania paikkoja, mm. Hämeenpuiston, Laukontorin, Kehräsaaran, kosken rannan, Ville Veturin, Finlaysonin ja Pyynikin kirkkopuiston. Oli jo jouluista, kun tälle päivälle sattui mukava pakkassää ja vaikkei lunta varsinaisesti ollut, niin maa oli silti valkoinen.
Kun tulimme kotiin, Simo muistutti heti, että PIPARITAIKINA. Sen kimppuun kävimmekin heti. En ole koskaan tehnyt itse taikinaa, kun olen ajatellut, että se on niin hankalaa, kun pitää hellalla tehdä ja yön yli odottaa. Mutta taikinan teko olikin ihan helppoa! Otin appelsiinipiparien reseptin Pirkka-lehdestä, koska tykkään appelsiinin makuisista piparkakuista.
Raaka piparitaikina on hyvää. Toivottavasti sooda ei ala kuplia mahassa. Annoin lapsille pienet nokareet maistiaisiksi (huomenna sitten lisää). Simo löysi vielä kulhon, jossa olin taikinan tehnyt ja kaapi sen niin puhtaaksi, että oli melkein kun tiskattu. Simon naama taas oli ihan jotain muuta kuin puhdas.
Huomenna selviää, miten piparkakkuäidin käy. Toivottavasti tulee hienoja piparkakkujunia ja -ukkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti