Kohti kesää

Kävin pitkästä aikaa aamulenkillä Pyynikillä. Siellä oli kaikenlaista kaunista katseltavaa: metsä täynnä ketunleivän kukkia (onkohan sillä kasvilla jokin virallinen nimi? käenkaali?), kiemuralla olevia saniaisia, tuoksuvia tuomia, punertavia haavanlehtiä... Aamu oli sopivan lämmin, ei liian kuuma. Linnut lauloivat ja luonto oli uskomattoman kaunis.

Kevät menee ohi ehkä hieman liian nopeasti. Miten ehtisin ihastella ja nauttia kaikesta kauniista, kun kohta puiden lehdet ovat isoja ja kokonaisia (eikä raikkaan vaaleanvihreitä), kukat kukkivat ja kuihtuvat. Kielot esimerkiksi ovat myrkyllisyydestään huolimatta ihania kukkia (se tuoksu, se tuoksu), mutta eikös keväiset kielosykkyrät ole kaikista kauneimpia? Ehkä se on se ajatus, että kaikki on vielä edessä, kun kukat eivät ole aukaisseet nuppujaan.

Kevät!

Aurinkoista viikkoa! Ensimmäiset salamat on nähty ja lämmin rankkasade koettu, aika tunelmallista eikä yhtään kamalaa.

Nyt vällyjen väliin Wallanderin kimppuun.