Aurinko kultaa valkoisen taivaan.
Häikäisee, sokaisee.
Koivut hiljaisina, odottavina
kultaisen taivaan alla.
Häivähdys sinistä.
Talven ote irtoaa hiljalleen, antaa tilaa tulevalle.
Kohta solisee kevät!
P.S. Tämä karhu alkaa pikku hiljaa heräillä taviunilta. Edessä on taas pänttäämistä psykologian pääsykokeisiin. Samalla jatkuvat opiskelut avoimessa yliopistossa: psykologiaa ja matikkaa. Mielenkiintoista ja ihanaa, samalla vähän raskastakin. Istuessani työpöydän ääressä ja katsellessani ulos ikkunasta mieleen hiipii ajatuksia, joista yksi on tuossa yläpuolella. Yleensä taivas on valkoinen, kuten nyt. Mutta päivällä pilkahti sininen. Mukavaa viikkoa!
Hieno runo :) Hauskaa opiskelua!
VastaaPoista