luettu 2018

Vuosi on taas vaihtunut. Hyvää ja onnellista vuotta 2019!

Viime vuoden alussa laitoin tänne blogiin lukulistan 2018. Taidan tehdä sellaisen myös tänä vuonna. On hauska seurata, mitä vuoden aikana on tullut luettua ja onko lista pysynyt sellaisena kuin aiottu vai muuttunut ihan täysin.

Ennen tuota listaa ajattelin kuitenkin kirjata tänne sen, mitä vuoden 2018 aikana tuli luettua. Olemme lasten kanssa lukeneet iltasatuna tosi hyviä kirjoja, jotka ansaitsisivat tulla tänne, mutta en ole niitä kirjannut lainkaan ylös (vähän harmillista). Tällä hetkellä on menossa yli tuhatsivuinen Harry Potter ja Feeniksin kilta. Ehkä pitäisi noistakin pitää lukupäiväkirjaa...

Viime vuonna sain luettua liian vähän. Tuntui, ettei aikaa ollut koskaan syventyä kirjoihin. Toisaalta, oli mukavaa, että sain pitää työpaikan, joka jatkuu edelleen. En käytä kotona juurikaan tietokonetta tai omista puhelinta, josta seuraisin sosiaalista mediaa (mitä nyt Antonin puhelimesta Instagramia), joten sitä ei voi ajanpuutteesta syyttää. Ehkä en vain osaa illalla istua paikoillani ja lukea, vaan häärin lasten kanssa ja järkkäilen muka nurkkia. Ennen nukahtamista luen kyllä aina ja se, kuinka paljon saan luettua, riippuu paljolti väsymyksen tasosta.

Lukeminen on kivaa ja siksi toivon, että tänä vuonna saan luettua edes sen verran kuin vuonna 2018. Palataanpa siis hetkeksi viime vuoden kirjoihin.

Viime vuoden lukulistalla oli 22 kirjaa, sain luettua niistä 11. Alla olevissa teksteissä sitaattina kirjan ensimmäinen lause (tai pitkissä tapauksissa pätkä siitä).

Luettu 2018:

1. Valeri Panjushkin: Erimieliset (12 nesoglasnyh, 2008): vuosi vaihtui tämän kirjan kanssa, jossa esiteltiin henkilökuvia erilaisista venäläisistä erimielisistä. Siellä ei ole todellakaan helppo tilanne ja se, että ajattelee eri tavalla kuin pitäisi, on melkein mahdotonta. Osa ihmisistä kuitenkin yrittää tehdä asioille jotain, mikä saa muut näkemään ainakin sen, että eri tavalla ajattelevat yritetään vaientaa. Mielenkiintoinen kirja.

"Marraskuun 24. päivän vastainen yö vuonna 2007 sujui minulta hyvin rauhallisesti."

2. Ulla-Rosa Rautiainen: Riekonsulka. Taipaleella taivaan ja maan välillä (2009): joululahjakirjat kiilasivat lukulistan. Mietteitä yksinvaellukselta. Tykkäsin tästä kovasti. Pohdiskeleva ja päiväkirjamainen. Mukavaa, että nainen kirjoittaa pohjoisen vaelluksesta. Ei perinteinen eräkirja, koska "miehiset" kalastus- ja metsästyskuvaukset puuttuvat, mutta eräilyä joka tapauksessa. Varmasti ihanaa ja kamalaa samaan aikaan vaeltaa yksin.

"Edessäni on polku."

3. John Curran: Agatha Christien murhasuunnitelmat. Tarinoita ja salaisuuksia kirjailijan arkistoista (Agatha Christie's Murder in the Making, 2011): Joululahjakirja tämäkin. Erittäinen mielenkiintoinen Agatha-fanille. Itse olen lukenut vain Poiroteja ja Marpleja, joten tämä avarsi myös muun tuotannon suhteen. Mieletön tietopaketti, yksityiskohtaista tietoa yksittäisistä kirjoista ja otteita muistiinpanoista.

"Vaikka hän on jo kokenut matkailija, tämän suuren rautatieaseman näkymät, äänet, jopa hajutkin, onnistuvat aina tuntumaan jännittäviltä."

4. Agatha Christie: Roger Ackroydin murha (The Murder of Roger Ackroyd, 1926): lukulistan 15. kirja. Edellisen perään oli pakko lukea yksi Poirot. Klassikko. Rakastan Christien tapaa kirjoittaa "rauhallisia" murhamysteereitä, joissa silti riittää jännitystä ja erinomaisia juonenkäänteitä. Kirjat eivät ole pitkiä, mutta teksti on hurmaavaa, jopa raskasta. Tässä kirjassa Poirotin mainitaan viljelevät kurpitsoita! Poirot esiintyy tarinoissa välillä yllättävän vähän (esim. tv-sarjassa niin suuressa roolissa). Vaikka olen tämänkin tarinan lukenut ja nähnyt useampaan kertaan, en taaskaan muistanut, kuka on murhaaja.

"Rouva Ferras kuoli syyskuun 17. päivän vastaisena yönä."

5. Marko Annala: Värityskirja (2017): Olin influenssassa ja halusin jotain "mukavaa" lukemista. Tosin suuren osa Antoni luki tästä minulle ääneen. Hieno, koskettava pieni kirja. Kauniita lauseita, rumia tekoja, herkkyyttä. Muistoväläyksiä eri ikävaiheilta. Vaikka kirja täynnä ahdistavia muistoja, niin silti aina pilkahdus jotain hyvää, toivoa ja uskoa parempaan. Anteeksiantaminen.

"Leikkimaasto alkaa suoraan takaovelta."

6. Agatha Christie: Syyttävä sormi (The Moving Finger, 1943): lukulistan 17. kirja. Pakko saada lisää Agathaa. Marple-sarjaa, mutta neiti hyvin pienessä roolissa. Murha ja maalaiskylä, täydellistä viihdettä. Mukava tarina ja ilmiselvä ratkaisu, jota en kylläkään etukäteen tajunnut.

"Olin vihdoinkin vapautunut kipsisiteistä, lääkärit olivat kiskoneet ja venytelleen minua sydämensä kyllyydestä, sairaanhoitajat saaneet minut varovaisesti hieman liikuttelemaan jalkojani, ja heidän tapansa suorastaan leperrellä minulle kuvotti minua."

7. Eppu Nuotio: Myrkkykeiso (2017): Vielä yksi dekkari. Tykksin Eppu Nuotion Pii Marin -sarjasta, joten odotukset olivat korkealla. Vaikken Ellen Lähdettä nyt ihan Marpleen vertaisi, niin hyvä sarjan aloitus. Tykkäsin tosi paljon Turun kuvauksesta ja muutenkin varsinaisen tarinan lisäksi kirjassa kuvailtiin mukava arkinen ympäristö. Synkkien dekkarin nykymaailmassa ihanan valoisaa kerrontaa huolimatta synkistä tapahtumista.

"Neljässäkymmenessä hehtaarissa riittää ihasteltavaa moneksi käyntikerraksi."

8. Juha Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista (2016): Finlandia-voittaja 2016 ja vihdoin lukulistani ensimmäinen kirja. Suuren arkkitehdin yöpäiväkirja. Helsinki: kylmä, kaukainen kaupunki. Upeasti kirjoitettu: runollinen, kauniita lauseita. Surumielinen, vuoden kuluvat kaukana kotoa. Mielenkiintoisia hahmoja: Engel, vaimo Charlotte, tytär Emilie.

"Olen luvannut Charlottelle, että olemme Helsingissä kuusi vuotta."

9. Alexandra Salmela: Anti Sankari (2015): lukulistan toinen kirja. Aluksi olin ihan pihalla kaikesta, mitä kirjassa tapahtui. Oli vaikea asettua maailmaan, joka on ihan vieras. Useita luotaantyöntäviä hahmoja, mm. pelottava Suunnannäyttäjä, reppana Antti, oudot Lia ja Tzal. Teksti oli paikoitellen tosi raskasta, kuitenkin taidokasta. Täytyy kuitenkin sanoa, että kirjan loputtua jäin kaipaamaan tarinaa. Hyvin kiehtova kirja, joka vaatii ehkä toisen lukukerran. Mielenkiintoinen jako kahteen maailmaan. Ajankohtainen ja pohdittavaa antava.

"Kun likaiset keplottelijat hyökkäsivät puhdasta pohjolaa vastaan, repivät sisälmyksiä sen ruumiista ja polkivat sen sielun lokaan, kun neitseelliset joet..."

10. Donna Leon: Blood from a Stone (2005): lukulistan kolmas kirja. Tykkään Brunetti-sarjasta kovasti. Olen jossain vaiheessa aloittanut sen lukemisen ekasta kirjasta ja pikku hiljaa edennyt kohti uusimpaa. Tämä on jo ties mones Brunetti-dekkari (14) ja edessä on vielä melkein yhtä monta. Venetsialainen elämä, italialaiset ihmiset ja erilaiset yleensä yhteiskunnalliset rikokset ovat mehukkaita. Viihdyttäviä, vaikka mukana aina jokin sanoma tai pohdinnan aihe elävästä elämästä, tässä esim. Afrikkaan liittyviä timanttimurhia.

"Two men passed under the wooden arch that led into Campo Santo Stefano, their bodies harlequined by the coloured christmas lights..."

11. Jyrki Siukonen: Muuttuva taideilija (2018): Antoni oli töissä Tampereen taidemuseolla, jossa oli Jyrki Siukosen mielenkiintoinen härvelinäyttely. Tässä teoksessa kirjoituksia taiteesta ja se sakin pohtimaan taidetta itsessään: mitä se on ja miten sitä voi lähestyä. Filosofisia pohdistoja, kiinnostavia ajatuksia. Osaaminen, jäljitteleminen...

"Minun elämäni on kertomus siitä, kuinka piilotajunta toteuttaa itseään."

12. John Irving: Garpin maailma (The World according to Garp, 1978): lukulistan neljäs kirja. Antoni oli löytänyt kirjaston saa ottaa -hyllystä repaleisen pehmeäkantisen version, joka repesi lukiessani kahtia. Ei kuitenkaan tahtia haitannut. Ihan huikean hieno teos, mieletön. Upeaa tekstiä, persoonallisia henkilöitä ja erinomainen tarina. Erityisesti pidin siitä, että kirjassa, tapahtui sitten mitä tahansa, oli positiivinen yleisvire. Se ei ollut synkkä, vaan elämää pursuava. Välillä rajuja, surullisia juttuja, mutta yleensä niistä selvittiin, niin, että tarina jatkui. Olen lukenut muutaman Irvingin kirjan aiemmin (Garpia edeltäviä) ja tykännyt niistäkin kovin, mutta tämä oli superhieno! Garpin elämä pienestä isoksi, kirjailija Garp, Garp isänä. Kehut myös suomentajalle hyvästä käännöksestä. Kristiina Rikman tunnetusti osaa asiansa.

"Garpin äiti, Jenny Fields, pidätettiin Bostonissa vuonna 1942, koska hän oli puukottanut muuatta miestä eräässä elokuvateatterissa."

13. Eppu Nuotio: Mutta minä rakastan sinua (2015): Eppu Nuotion dekkarit ovat hyviä, joten nappasin tämän kirjan jostain alesta. Aikuisten rakkaustarina. Tarina etenee hitaasti, ihanasti. Kertoo halusta olla toisen kanssa, mutta tietynlainen nuoruuden intohimo puuttuu, mutta silti rakkaudella hassuksi tekevä voima. Keskustelun merkitys parisuhteessa. Jälleen tapahtumapaikkana Turku, ihana kaupunki. Suloinen tarina.

"Jos joku olisi sanonut, että minä vielä joskus rakastuisin, olisin varmasti alkanut nauraa."

14. Ernest Hemingway: Joen yli puiden siimekseen (Across the River and into the Trees, 1950): lukulistan viides kirja. Hemingway on yksi lempikirjailijoistani. Pidän hänen kirjoitustyylistään, joka on tavallaan tylsä ja hidas, lauseet vaillinaisia, mutta siksi niin kiehtovaa. Tässä kirjassa teemoina hyvästijättö ja rakkaus sekä Hemingwayn tyylille sopivasti metsästys (sorsanmetsästys). Vähäsanaisia keskusteluja, sodan muistelua, tuulinen Venetsia, avoimet ikkunat, "minä rakastan sinua", ikäero, hetkien merkitys. Ihana pieni tarina.

"He lähtivät liikkeelle kaksi tuntia ennen päivän sarastusta, eikä aluksi tarvinnut särkeä jäätä kanavasta, koska edeltä oli mennyt muita veneitä."

15. Mari Jungstedt: Kullan kallis (Den man älskar, 2014): Anders Knutas -sarja on yksi lemppareitani dekkareista. Niissä kuvataan Gotlantia ja tavallista elämää. Murhat ovat usein ihmisten tasolla eikä suuria valtioiden välisiä salaliittoteorioita. Luonto ja vuodenajat ovat usein läsnä. Hyvää kesäviihdettä. Murhaan kietoutunut surullisia hahmoja ja tapauksia. Taustalla etenee tarina Knutaksen omasta elämästä.

"Valkoiset seinät ympäröivät hänet, katto oli korkealla ja keskelle huonetta oli ripustettu pallonmuotoien valaisin."

16. Tshingiz Aitmatov: Kirjavan koiran kukkula (Begij pes, begushtshij kraem morja, 1977): lukulistan kuudes kirja. Aitmatov on taitava kirjoittaja, kuvaukset mm. aron elämästä ovat todella eläviä ja niihin uppoutuu ihanasti. Upeita, surumieliä kuvauksia. Tämä tarina on ihan erilainen kuin muut aiemmin lukemani, vaikka tunnelmassa on silti jotain tuttua. Joukko miehiä, mukana ensimmäistä kertaa poika, joutuu kalastusmatkalla sumuun, joka ei liikahda minnekään. Vettä ei ole paljon, muut tarvikkeet on heitetty yli laidan. Lopussa tekee mieli itkeä. Mukana kansanperinnettä, mm. Luvr-hanhi.

"Ilmassa leijuvan kosteuden ja kylmyyden kyllästämässa pilkkopimeässä Tyynenmeren rannikon yössä, koko Ohotanmeren rannikon pituudelta, kaikkialla mantereen ja meren välisellä rintamalla käytiin kahden alkuvoiman ikuista ja talttumatonta taistelua."

17. Agatha Christie: Kuolema ilmoittaa lehdessä (A Murder is announced, 1950): edellisen jälkeen tarve kevyelle dekkarille. Neiti Marple taas toimissaan, vaikka kirjan alussa häntä ei vielä tavattukaan. Epäilin kaikkia. Paljon keskustelua ja outoja tilanteita christiemäiseen tapaan. Epämääräisiä sukulaisia, sairauksia... Ensin oletettu amupuja kuolee, sitten pari muuta...

"Joka aamu kello 7.30 ja 8.30 välillä, paitsi sunnuntaisin, Johnnie Butt kiersi pyörällään Chipping Cleghornin kylän, äänekkäästi viheltäen hampaittensa välitse..."

18. Virpi Hämeen-Anttila: Käärmeitten kesä (2015): lukulistan seitsemäs kirja. Ensimmäinen Björk-dekkari sai kiintymään hahmoihin, joten mielelläni jatkan sarjan lukemista. Taustalla isompi juonikuvio sekä vain tätä kirjaa koskettava rikos. Kiva tunnelma (kesä!), 1920-luvun Helsinki. Ahneus, myrkytysmurhat... Mukana myös arkisia juttuja ja Björkin hienostelua.

"Hän vilkaisi kelloa seinällä."

19. Maksim Gorki: Lapsuuteni (Detstvo, 1913): Lukulistan kahdeksas kirja. Mahtava! Erinomaisen hyvin kirjoitettu omaelämäkerrallinen tarina. Eka osa trilogiaa. Paikoitellen tosi raju, mm. isoisä kurittaa nuorta poikaa. Paljon kauniita kohtia, luontoa ja positiivisuutta. Realistinen (sosialistinen realismi), toteava kuvaus, ei mässäillä väkivallalla. Pinnan alla oleva rakkaus. Mielenkiintoisia hahmoja. Hieno!

"Puolihämärän ahtaan huoneen lattialla ikkunan kohdalla makaa isäni puettuna valkoisiin ja tavattoman pitkänä..."

20. Marko Annala: Paasto (2018): Annalan edellinen kirja oli tosi hyvä, joten halusin lukea tämän heti tuoreeltaan. Mielenkiintoinen aihe: uskonsa menettänyt ihminen. Tavallisia ihmisiä, erilaisia tilanteita. Hieno, pelkistetty kirjoitustyyli, jossa jokaisella lauseella on väliä. Ei lavertelua, mutta laajaa sanojen käyttöä. Haikea uskosta luopuminen. Itsensä (ja menneisyyden) etsimistä. Tykkäsin! Osa tapahtumista Tampereella, joten tuttuja paikkoja löytyi.

"Tyyne Amalian sänky keinui kevyesti."

21. Maksim Gorki: Maailmalla (V ljudjah, 1915 - 16): Edellinen osa oli niin hyvä, että piti pyytää Antonia etsimään divarista tämä toinen osa. Kirja jatkuu siitä, mihin Lapsuuteni jäi. Poika kasvaa noin 15-vuotiaaksi ja alkaa ansaita rahaa erilaisilla hommilla. Viettää aikaa erilaisten ihmisten kanssa, joidenkin mielestä epäilyttävien. On kiinnostunut kirjallisuudesta. Poika on positiivinen hahmo. Gorkilla kirjoituksissaan kunnioittava sävy.

"Olen maailmalla, palvelen "poikana" kaupungin pääkadun varrella olevassa "muotijalkineliikkeessä"."

22. I. Kozlov: Maanalainen Krim (V krymskom podpode, 1949): lukulistan yhdeksäs kirja (ja viimeinen listalta luettu). Sota on aihe, jota haluaisin ymmärtää. Koska en voi käsittää, millaista on olla sodassa, joutua sotimaan, luen välillä siihen liittyviä kirjoja. Tämän löysin kirjaston saa ottaa -hyllystä ja vaikka kirja olikin paksu (471 sivua), päätin sen lukea. Hyvin kerrottu toisen maailmansodan vaikutuksista Krimin elämään. Neuvostoliittolaiset maanalaiset ja partisaanit saksalaisten valtaamalla Krimillä. Hyvin kirjoitettu ja melko neutraalia, asiallista kieltä, mikä oli yllättävää.

"Muistorikkaan kesäkuun 22 p:n aamuna heräsin eräässä Moskovan sairaaloista."

23. Sergei Dovlatov: Meikäläiset (Nashi, 1983): Dovlatov on huippukirjailija. Satuin vahingossa ottamaan kirjastosta lainaan jonkun hänen kirjansa ihan vain kannen perusteella (yksinkertaisen tyylikäs kansi) ja rakastuin. Hyväntuulista tekstiä vaikeista asioista. Hassuja sattumuksia ja muistoja. Ei kuitenkaan kirjoita ronskisti tai rumasti, vaan todella hauskasti. Jokainen lause on tärkeä. Luo lyhyessä ajassa kokonaisen maailman. Tässä kirjassa käy läpi sukulaisiaan: kriittisesti rakkaudella.

"Isoisoisämme Moisej oli talonpoika Suhovon kylässä."

24. Agatha Christie: Neljä suurta (The Big Four, 1927): yllättävä Poirot-tarina siinä mielessä, että tässä oli monta tosi jännittävää kohtaa. Jopa Poirot ja Hastings joutuivat kiipeliin. Neljä suurta hahmoa, jotka melkein mahdotonta saada kiinni. Mutta kuinkas käy...

"Olen tavannut ihmisiä, jotka nauttivat Englannin kanaalin ylityksestä: miehiä, jotka voivat istua rauhallisesti kansituoleissaan ja perille saavuttuaan..."

25. Anne-Mari Kivimäki: Perinnelaboratorio # haitariporukoissa (2018): Kivimäki on tosi taitava. Hänen musiikkinsa on hypnoottista ja soittimet perinteisiä, mutta nykypäivänä erikoisia. Perinnelaboratorio on huiman hieno projekti ja tässä on kuvattu se kokonaisuudessaan. Erittäin mielenkiintoinen kuvaus siitä, mitä kaikenlaista taiteessa voi tehdä. Kivimäestä tuli tämän kanssa tohtori, hienoa! Suosittelen kuuntelmenaan musiikkia, jossa Kivimäki on mukana. Haitarin haikeus.

"Tässä tutkielmassa tuon esille arkistotyön merkityksen taiteellisessa..."

26. Robert Galbraith: Käen kutsu (The Cuckoo's Calling, 2013): aloitettu joulun jälkeen, on edelleen kesken. Joululahjaksi toivomani kirja. Hidastempoinen eikä liian jännittävä, just sopiva minulle.

"Kuhina kadulla oli kuin kärpästen surinaa."