huhtikuun tuulisin päivä

Simo sai eilen uuden pyörän. Antoni ja Simo jäivät kokoamaan sitä kotipihaan. Minä ja Sonja lähdimme kohti Onkiniemeä, etsimään sammakonkutua. Täällä "sisämaassa" oli ihan tavallinen, jopa lämmin päivä. Kun tulimme Onkiniemen mäkeen, alkoi tuulla ja kovaa. Jopa puhuminen tuntui välillä hankalalta. Järvi velloi vaahtopäinä ja oli todella upeaa. Luonnonvoimat näyttivät taitojaan.

Kävimme ihastelemassa aaltoja useassa paikassa. Näytti siltä, että kun laski noin 12 aaltoa isoimmista aalloista, niin sitten tuli taas uudelleen ne isoimmat. Veden noin voimallista vellomista ja tyrskimistä on harvemmin kohdattu Näsijärvellä (tämä on oma kokemus).

Oli tosi kaunista. Vaihdoimme Sonjan kanssa hattuja: minä sain vaaleanpunaisen lippikset, Sonja punaisen pipon. Onneksi takeissa oli huput, vaikka eivät ne meinanneet päässä pysyä.

Törmäsimme matkalla Sonjan luokkakaveriin, joka osasi antaa meille koordinaatit sammakonkudulle.

Minusta keväällä on ihana nähdä sammakonkutua. Pienenä sitä vietiin kotiin kasvamaan, mutta omien lasteni kanssa emme ole niin tehneet. Kutu kasvakoon rauhassa omassa paikassaan. Tosin tämä kutuklimppi oli niin  lähellä aaltoja, että saa nähdä, miten sen lopulta kävi. Aamu on nyt sään puolesta rauhallinen, joten toivotaan, että se on edelleen siinä rannan viereisessä lammikossa.

Seisoimme Sonjan kanssa ihan lähellä tyrskyjä ja annoimme pisaroiden kastella itseämme. Oli hauska etsiä isoja aaltoja ja kiljua tuuleen.

Tuulinen päivä vei mukanaan viikon väsymyksen. Nyt viikonlopun viettoon!

Rentouttavaa pääsiäisen jälkeistä aikaa!

P.S. Olin laittamassa tähän liudan kuvia, mutta sainkin ilmoituksen, että kuvia ei voi laittaa. Mukana ei ollut sen enempää selitystä... Siispä tämä juttu kolmella kuvalla. Katsotaan, miten jatkossa.

P.P.S. Sain vihdoin tänään 2.5.2020 ladattua loputkin kuvat tuulisesta päivästä. Iloista vappua (vähän myöhässä)!

pääsiäinen

Pääsiäinen oli ja meni. Loma teki hyvää. Pääsimme tekemään pitkiä vaelluksia metsässä, rannalla ja tyhjässä kaupungissa. Löysimme yhden geokätkön. Toinen löydettiin tavallaan, mutta se sijaitsee sellaisessa paikassa, minne kukaan meistä ei pääse.

Aurinko on paistanut, mutta on myös satanut lunta.

Olemme syöneet pääsiäismunia ja mämmiä. Katsoneet pääsiäisyönpalvelusta ja monta elokuvaa.

Välillä tuntuu, että toistemme seura on liikaa, mutta seuraavassa hetkessä olemme ylimpiä ystäviä.

Outo koronapääsiäinen.

Rairuohot kasvoivat, mutta unohdimme kaivaa pääsiäiskoristeet.

Alla muutama kuva pääsiäisen ajalta.

Mukavaa huhtikuista viikkoa!

Etsi varis.

palmusunnuntai

Virvon varvon vitsallani

tuoreeks terveeks

tulevaks vuodeks.

Palmusunnuntai oli aurinkoinen ja kaunis, hieman tuulinen. Näsijärven aallot muistuttivat merestä. Lapset hoitivat virpomisen parvekkeen ovella. Katsoimme Facebookista livelähetyksenä Tampereen ortodoksisessa kirkossa järjestetyn palmusunnuntain liturgian, paljon hyvää välittyi, vaikka osa tunnelmasta ja tuoksut puuttuivatkin. Kävimme pyöräretkellä Rauhaniemessä: ihmettelimme katoavia jäitä, ihmisvilinää, metsän vihreäyttä ja majaa, joka oli vaihtanut paikkaa (ja on nyt taas omalla paikallaan) Hyvä päivä.