huhtikuun tuulisin päivä

Simo sai eilen uuden pyörän. Antoni ja Simo jäivät kokoamaan sitä kotipihaan. Minä ja Sonja lähdimme kohti Onkiniemeä, etsimään sammakonkutua. Täällä "sisämaassa" oli ihan tavallinen, jopa lämmin päivä. Kun tulimme Onkiniemen mäkeen, alkoi tuulla ja kovaa. Jopa puhuminen tuntui välillä hankalalta. Järvi velloi vaahtopäinä ja oli todella upeaa. Luonnonvoimat näyttivät taitojaan.

Kävimme ihastelemassa aaltoja useassa paikassa. Näytti siltä, että kun laski noin 12 aaltoa isoimmista aalloista, niin sitten tuli taas uudelleen ne isoimmat. Veden noin voimallista vellomista ja tyrskimistä on harvemmin kohdattu Näsijärvellä (tämä on oma kokemus).

Oli tosi kaunista. Vaihdoimme Sonjan kanssa hattuja: minä sain vaaleanpunaisen lippikset, Sonja punaisen pipon. Onneksi takeissa oli huput, vaikka eivät ne meinanneet päässä pysyä.

Törmäsimme matkalla Sonjan luokkakaveriin, joka osasi antaa meille koordinaatit sammakonkudulle.

Minusta keväällä on ihana nähdä sammakonkutua. Pienenä sitä vietiin kotiin kasvamaan, mutta omien lasteni kanssa emme ole niin tehneet. Kutu kasvakoon rauhassa omassa paikassaan. Tosin tämä kutuklimppi oli niin  lähellä aaltoja, että saa nähdä, miten sen lopulta kävi. Aamu on nyt sään puolesta rauhallinen, joten toivotaan, että se on edelleen siinä rannan viereisessä lammikossa.

Seisoimme Sonjan kanssa ihan lähellä tyrskyjä ja annoimme pisaroiden kastella itseämme. Oli hauska etsiä isoja aaltoja ja kiljua tuuleen.

Tuulinen päivä vei mukanaan viikon väsymyksen. Nyt viikonlopun viettoon!

Rentouttavaa pääsiäisen jälkeistä aikaa!

P.S. Olin laittamassa tähän liudan kuvia, mutta sainkin ilmoituksen, että kuvia ei voi laittaa. Mukana ei ollut sen enempää selitystä... Siispä tämä juttu kolmella kuvalla. Katsotaan, miten jatkossa.

P.P.S. Sain vihdoin tänään 2.5.2020 ladattua loputkin kuvat tuulisesta päivästä. Iloista vappua (vähän myöhässä)!