amurinkaiset

perjantai 17. toukokuuta 2019

huhtikuun 24

Huhtikuukin meni jo menojaan ja kevät on tullut pienellä ryminällä, kuten aina. Töiden, koulun ja eskarin jälkeen menimme tänään perjantaipullalle Antonin työpaikalle Pyynikin uimahallille. Istuskeltiin kahviossa tovi ja tultiin sitten kotiin. Pian on sauna, mutta sitä ennen on hetki aikaa kuunnella Ilmiliekki Quartetin uusinta levyä Land of Real Men. Nämä miehet taitavat kyllä jazzin soiton. Jazz on niin ihanan keskustelevaa musiikkia, siinä soittimet tuntuvat käyvän vuoropuhelua keskenään, itsekseen ja kuulijankin kanssa. Vau!

Mutta huhtikuukun, mitä silloin tapahtui? Muistanko enää? Ainakin näimme monia asioita ekaa kertaa: leskenlehtiä ja sinivuokkoja, sitruunaperhosen ja peipposia. Kärppäkin kurkisti Hatanpään Arboretumin kivien välistä. Kävimme vähän ulkoilemassa, mm. Tahmelassa ja Hatanpäällä, kurkistamassa Tahmelan huvilan meininkejä (ihana paikka!) ja pyöräretkellä "pikku paikassa". Järvi (tai järvet, kun kummallekin puolelle kurkistettiin) oli lähes jäätön. Palmusunnuntaina virvottiin ja pääsiäisenä käytiin kirkossa (mikä ilon tunnelma!). Järvenpään reissulla poikkesimme matkalla Heurekaan ennen kuin juhlimme kummitytön synttäreitä.

Tässä huhtikuu pääpiirteittään kuvina. Tosin aika paljon aikaa vietimme myös töissä, koulussa ja eskarissa, tanssiharkoissa ja partiossa ja ihan vaan arkisissa puuhissa.

Lumoavaa kevätaikaa!

Ensimmäiset leskenlehdet löytyivät Tahmelasta

Tahmelassa

Kohti aurinkoa

Portinvartija

Tahmelan huvila

Ekat sinivuokot löytyivät Tahmelan huvilan takapihalta

Palmusunnuntaina

Lautoja ja rantaleikkejä Hatanpäällä

Kohti arboretumia

Vielä lehdetön

Kolutaan rantoja

Poppeli

Naurulokit

Lumikellot

Krookus vai sahrami

Kissat

Rantaan ajautunutta jäätä

Kärppä kurkkaa, löydätkö?

Naakan tepastelua

Sisko ja sen veli

Pyynikin kirkkopuiston puut katedraalina

Pyhän Aleksanteri Nevskin ja Pyhän Nikolaoksen kirkko

Heurekaan

Järvenpään Janne

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Maaliskuun 24

Maaliskuu meni juhliessa, kolmella meidän perheestä on maaliskuussa synttärit. Paastonaikaahan periaatteessa eletään ennen pääsiäistä, mutta meillä hieman tosin: herkkuja, lahjoja ja juhlia riittää.

Tilhet

Näsijärven haltioita

Sonja 7 vuotta

Antoni 44 vuotta

Milavidan talvipäivänä jalanjälkiä tunnistamassa

Näsijärvi

Pyynikin näkötornilla

Simo 9 vuotta

Supersankarini

kaipuu menneeseen

Tänään on äänestetty eduskuntavaaleissa ja käyty virpomassa. Aurinko pilkahtelee aina välillä pilvien välistä. On viileää, muttei sentään tuule. Suklaa maistuu suussa. Lapset olivat innoissaan saamistaan palkkioista ja ystävällisistä vastaanotoista ovilla (yllätyin!). Virpomassa oli isompi kaveriporukka, joka jakautui pienempiin ryhmiin. Kuljin hetken aikaa mukana, lapset olivat superreippaita. Yhden oven kohdalla nauroivat, että joutuivat lausumaan lorun näin: Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks, vitsa sulle, ei mitään mulle. Oven avanneella ei ollut antaa mitään, mutta lapset olivat kuitenkin antaneet vitsat.

Luen tällä hetkellä Sergei Dovlatovin kirjaa Ulkomuseo. Olen ennenkin kehunut kirjailijan teoksia. Ne eivät ole paksuja, mutta niissä on paljon asiaa. Humoristisia, vaikka huumorissa on jotain kipeääkin. Huomaan, että itse olen viime aikoina ajatellut, että ennen vanhaan oli paremmin... En tiedä, onko tosiasiassa näin, vai tuleeko eteemme liikaa tietoa joka paikasta, jolloin tuntuu, että kaikki maailman murheet kaatuvat omaan niskaan. Joka tapauksessa tuosta kirjasta löytyi mainio katkelma, jossa on lueteltu asioita (kliseisesti?) perinteisestä venäläisyydestä (oliko Venäjälläkin ennen paremmin?):

"Työn lomassa luin Lihonosovia. Tietysti hän oli hyvä kirjailija, lahjakas, kirkas ja muuntautuvainen. Hän kirjoitti ihmeellisen elävää puhetta. (Olisipa joku sanonut Tolstoille saman!) Mutta tekstin pohjalta kumpusi silti toivoton, alakuloinen ja kiusallinen tunne. Sama pitkäveteinen vanha virsi: "Minne matkaan Venäjä?! Minne kaikki katosi?! Missä ovat piirilaulut, kirjotut liinat ja pellavapaidat? Missä leipä ja suola, uljuus ja huimapäisyys?! Missä samovaarit, ikonit , urhot ja Jumalan hullut? Missä sterletti, karppi, hunaja ja kaviaari? Missä ovat normaalit hevoset, hitto viekoon?! Missä kainous ja siveys?!" Ne miettivät päitään puhki: "Minne matkaat, Venäjä?! Minne katosit?! Kuka sinut on tällaiseksi runnellut?!" Kuka ja kuka... kyllähän sen kaikki tietävät... Ei sen vuoksi tarvitse päätään puhkoa."

Sergei Dovlatov: Ulkomuseo (Zapovednik, 1983, suom. Pauli Tapio)

Hyvää palmu- ja vaalisunnuntaita!

Virpovitsat viime vuodelta

perjantai 15. maaliskuuta 2019

helmikuun 24

Helmikuu hujahti ohi kovaa vauhtia, onhan se jo itsessäänkin lyhyt kuukausi. Täytin 39 vuotta, juhlimme elokuvissa. Kävimme katsomassa Näin koulutat lohikäärmesi kolmosen. Se oli ihana! Meidän perhe on tykännyt tuosta leffa- ja piirrossarjasta aika paljon ja nyt se sai arvoisensa päätöksen.

Kävimme Antonin kanssa viemässä lapset mumman luokse hiihtoloman viettoon ja itse pyörähdimme katsomassa yhtä lempparipaikkaani: Kaivarin rantaa. Sama hieno paikka edelleen, vaikka sää oli harmaa. Itseasiassa en löytänyt muistikortilta yhtään muita kuvia helmikuulta kuin juuri nuo Helsingissä otetut, joten helmikuun kuvat ovat ainoastaan tuolta reissulta. Yleisväritys on... harmaa (pidän siitä, entäs te?).