sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Maaliskuun 24

Maaliskuu meni juhliessa, kolmella meidän perheestä on maaliskuussa synttärit. Paastonaikaahan periaatteessa eletään ennen pääsiäistä, mutta meillä hieman tosin: herkkuja, lahjoja ja juhlia riittää.


Tilhet

Näsijärven haltioita


Sonja 7 vuotta


Antoni 44 vuotta


Milavidan talvipäivänä jalanjälkiä tunnistamassa


Näsijärvi






Pyynikin näkötornilla





Simo 9 vuotta


Supersankarini

kaipuu menneeseen

Tänään on äänestetty eduskuntavaaleissa ja käyty virpomassa. Aurinko pilkahtelee aina välillä pilvien välistä. On viileää, muttei sentään tuule. Suklaa maistuu suussa. Lapset olivat innoissaan saamistaan palkkioista ja ystävällisistä vastaanotoista ovilla (yllätyin!). Virpomassa oli isompi kaveriporukka, joka jakautui pienempiin ryhmiin. Kuljin hetken aikaa mukana, lapset olivat superreippaita. Yhden oven kohdalla nauroivat, että joutuivat lausumaan lorun näin: Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks, vitsa sulle, ei mitään mulle. Oven avanneella ei ollut antaa mitään, mutta lapset olivat kuitenkin antaneet vitsat.

Luen tällä hetkellä Sergei Dovlatovin kirjaa Ulkomuseo. Olen ennenkin kehunut kirjailijan teoksia. Ne eivät ole paksuja, mutta niissä on paljon asiaa. Humoristisia, vaikka huumorissa on jotain kipeääkin. Huomaan, että itse olen viime aikoina ajatellut, että ennen vanhaan oli paremmin... En tiedä, onko tosiasiassa näin, vai tuleeko eteemme liikaa tietoa joka paikasta, jolloin tuntuu, että kaikki maailman murheet kaatuvat omaan niskaan. Joka tapauksessa tuosta kirjasta löytyi mainio katkelma, jossa on lueteltu asioita (kliseisesti?) perinteisestä venäläisyydestä (oliko Venäjälläkin ennen paremmin?):

"Työn lomassa luin Lihonosovia. Tietysti hän oli hyvä kirjailija, lahjakas, kirkas ja muuntautuvainen. Hän kirjoitti ihmeellisen elävää puhetta. (Olisipa joku sanonut Tolstoille saman!) Mutta tekstin pohjalta kumpusi silti toivoton, alakuloinen ja kiusallinen tunne. Sama pitkäveteinen vanha virsi: "Minne matkaan Venäjä?! Minne kaikki katosi?! Missä ovat piirilaulut, kirjotut liinat ja pellavapaidat? Missä leipä ja suola, uljuus ja huimapäisyys?! Missä samovaarit, ikonit , urhot ja Jumalan hullut? Missä sterletti, karppi, hunaja ja kaviaari? Missä ovat normaalit hevoset, hitto viekoon?! Missä kainous ja siveys?!" Ne miettivät päitään puhki: "Minne matkaat, Venäjä?! Minne katosit?! Kuka sinut on tällaiseksi runnellut?!" Kuka ja kuka... kyllähän sen kaikki tietävät... Ei sen vuoksi tarvitse päätään puhkoa."

Sergei Dovlatov: Ulkomuseo (Zapovednik, 1983, suom. Pauli Tapio)

Hyvää palmu- ja vaalisunnuntaita!

Virpovitsat viime vuodelta

perjantai 15. maaliskuuta 2019

helmikuun 24

Helmikuu hujahti ohi kovaa vauhtia, onhan se jo itsessäänkin lyhyt kuukausi. Täytin 39 vuotta, juhlimme elokuvissa. Kävimme katsomassa Näin koulutat lohikäärmesi kolmosen. Se oli ihana! Meidän perhe on tykännyt tuosta leffa- ja piirrossarjasta aika paljon ja nyt se sai arvoisensa päätöksen.

Kävimme Antonin kanssa viemässä lapset mumman luokse hiihtoloman viettoon ja itse pyörähdimme katsomassa yhtä lempparipaikkaani: Kaivarin rantaa. Sama hieno paikka edelleen, vaikka sää oli harmaa. Itseasiassa en löytänyt muistikortilta yhtään muita kuvia helmikuulta kuin juuri nuo Helsingissä otetut, joten helmikuun kuvat ovat ainoastaan tuolta reissulta. Yleisväritys on... harmaa (pidän siitä, entäs te?).

Apostolit katolla

Katu

Johtoja

Reppu selässä

Pikku mökki, laatikkotalo ja sipulikirkko

Harmaudessa

Isokoskelo

Kaupunki

Koristeet

Korkealla

Hiukset valtoimenaan

Vakava

Juosten

Kaukana Suomenlinna

Isokoskelo

Puu

Jäälautat

Ruuhka

Talot kuin karamellit

Autojonot

Mies

Angel

Pikkuinen

Valo

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

tammikuun 24

Tässä 24 kuvaa tammikuulta, olkaa hyvä. Tammikuussa tuli otettua melko vähän kuvia, paitsi muutamana ekana päivänä, jotka vietimme Tukholmassa ja Turussa. Jotenkin koko kuukausi - joka nyt tuntuu jo kaukaiselta menneisyydeltä - meni yhdessä hujauksessa. Totuttelimme uuteen arkeen, kun oma työni jatkui (vakituisena!) ja Antonilla alkoi uusi työ vuorotyöläisenä, sen päälle harrastukset ja tavalliset arjen pyörityksen. Ihanaa, mutta uuvuttavaa.

Fjällgatan aikaisin aamulla

Sisko poseeraa, veli kuvaa.

Jauhosäkki painaa päätä

Piilossa putken takana Gamla stanilla.

Gamla stanin kujilla

Patsaita.

Polkupyöriä.

Lyhtyjä.

Hetken aikaa kuin patsas.

Lähekkäin.

Lisää pyöriä.

Kuin omistaisi koko maailman.

Bollhustäppanilla.

Kaaren alta.

Pallon pyörittäjät.

Misteli? Saisinko suukon...

Aita Hagaparkenissa. Ei sentään kruununprinsessan pihalla.

Käynti tropiikissa.

Söpöliinit Hagaparkenissa.

Lähellä hotellia.

Pikkulautalla yli Hammarby sjön.

Veden äärellä.

Kiemurassa.

Harmaahaikara ihan lähellä.

Kaikki yllä olevat kuvat ovat siis Tukholmasta ihan alkuvuodesta (mahtava reissu kaikin puolin, suosittelen Tukholmaa talviaikaan). Ajattelin jossain vaiheessa, ettei kukaan koskaan näe meidän kuvia (pitäisikö?), joten yritän tämän vuoden aikana laittaa joka kuukausi edelliseltä kuulta 24 kuvaa. Miksi juuri 24? Se tuli mieleen, kun huomasin, etten taaskaan jaksanut tehdä joulukalenteria blogiin. Niinpä nyt kuukausittain sitten 24 kivaa (kenen mielestä?) kuvaa.

Mukavia talven viimeisiä päiviä! Kohta alkaa kevät, ihanaa! Ilmassa tuoksuu jo sula maa.