Millä todennäköisyydellä...

Tänään oli ensimmäinen hellepäivää lähentelevä päivä pitkään aikaan. Siispä tuumasta toimeen. Pesin koneellisen lakanoita ja sain ne ulos kuivumaan. Aurinko paistoi ja tuuli mukavasti. 

Lähdimme vielä Rauhaniemeen pesemään yhtä mattoa, joka oli syksyn, talven ja kevään parvekkeella (ei siis todellakaan mikään kovin likainen mattoa). Pituutta tällä vanhalla rakkaalla mökiltä meille tulleella räsymatolla on varmaankin noin neljä metriä. Onneksi se on kapea ja kevyt. 

Pesin maton kuunnellen ihmisten iloisesti pulputtavaa juttelua ja naureskelua aina silloin, kun vieruskaverin päälle roiskahti vahingossa vettä. Eräs nainen tokaisi, että pesupaikalle on tultu sillä riskillä, että kastuu (hänellä oli etupuoli aivan märkä). Eipä kastuminen siinä paisteessa ja lämmössä haitannut. Tunnelma oli ihana: kesäinen ja kevyt. 

Heitin maton kuivumaan orrelle ja menin muun perheen seuraksi rannalle. Vesi oli muuten kylmää, vain 11 astetta, kun se muutoin on useinmiten ollut 14. Pulahdin silti uimaan. Antoni oli lasten kanssa rakentanut hienon hiekkalinnan vedenrajaan. Kesä!

Haimme Tampereen kylpylän Classic Pizzasta kaksi pizzaa. Antoni päätti yllättää ja valitsi meille jonkun ihanan thairuoalta maistuvan päällysteen. Oli herkullista! Jos pizzasta voi sanoa, niin tämä oli raikas. 

Saimme iltasella vielä vieraita: pappa tuli meitä naisporukan kanssa moikkaamaan. Oli hauskaa! 

Mutta sitten alkoi sataa. Pyykit! 

Rankkasade ja totaalinen kastuminen. 

Nyt on taas oikein viehättävä ilma. Pääskyset huutelevat ja taivas on sininen. Toivottavasti lakanat ja matto kuivuvat. 

Sääennusteen mukaan huomenna sataa. 

Mikä oli opetus?

Katso sääennuste, ennen kuin alat suunnitella isojen pyykkien kuivaamista ulkona.

Ihanaa viikkoa!

kesämietteitä

"Olkoon kaivossa sammakoita miten paljon tahansa ja talon ikkunat vaikka säpäleinä, olkoon Nikkarila miten ränsistynyt hyvänsä, mikään ei estäisi häntä olemasta onnellinen juuri täällä ja nyt. Sillä oli kesä. Pitäisi aina olla kesäkuun ilta, hän ajatteli. Tyyni ja unelmoiva kuten tämäkin ilta. Ja hiljainen. 

Lokit risteilivät laiturin yläpuolella, yksi niistä päästi pari kirkaisua. Mutta muuten oli niin uskomattoman hiljaista, että korvissa aivan suhisi. Meren yllä leijui usvaa, kaikki oli kaunista hieman surumielisellä tavalla. Puista ja pensaista tippui vettä ja ilmassa oli sateen ja maan, suolaveden ja märän ruohon tuoksu..."

Malinin ajatuksia Astrid Lindgrenin kirjassa Saariston lapset

ihana kesä

Voi että, miten olen nauttinut tästä alkukesästä. Helteitä vielä odotellaan, mutta ihan hyvä niin. Lämmintä saa toki tulla, mutta on tämä viileys, raikkaus ja kosteus ollut vain niin mukavaa. Uimakärpänen puraisi, kun Antonin vanhemmat olivat täällä Tampereella viettämässä juhannusta ja olemme käyneet useamman kerran uimassa, joka kerta eri rannalla. Lapsetkaan eivät ole arastelleen viileää vettä, vaan nauttineet siitä, kun saa heittää vaatteet pois ja lotrata veden kanssa. Veden ei itseasiassa tarvitsisi edes kovin paljoa lämmetä, sillä nyt se on mukavan raikastavaa. Itse olen viihtynyt vedessä niin hyvin, etten sieltä pois tahtoisi. Rakastan uimista ja vedessä olemista, olen aina pitänyt kovasti ulkovesistä (vaikka pelkäänkin syvää). Yksi viileyden hyvä puoli on se, että rannat ovat aivan tyhjiä. Ei tarvitse ahtautua tai miettiä, miten olla.

Mutta siis, toivotaan, että lämmin jossain vaiheessa saapuu, heinäkuussa ainakin. Onhan se mukava päästä kulkemaan t-paidassa ja shortseissa.

Hmm... mitäs meidän kesään muuta kuuluu. Tänään satoi melkein koko päivän ja kaatamalla. Lähdimme siitä huolimatta ulos katsomaan, miltä Onkiniemi näyttää. Laitettiin kaikki kunnon sadevehkeet päälle ja selvittiin kotiin asti lähes kuivina (mulla kainalossa iso reikä ja lapset kahlasivat pikkusen liian syvälle saappaissa). Sade oli ihana ja Onkiniemi mielettömän kaunis. Nyt on se mahtava alkukesän hetki, kun koiranputket, vuohenputket, erilaiset heinät, lupiinit, akileijat, metsäkurjenpolvet, hiirenvirnat, ojakellukat ja monet muut kukkivat. Jopa hahtuvaiset voikukat ovat suunnattoman hienoja.

Onkiniemessä oli paljon kotiloita, mikä oli erityisesti lasten mieleen.

Tällä hetkellä taivaalla näkyy jo sinisiä laikkuja ja lokit aloittelevat iltakailotustaan. Illalla on hauska pitää ikkunaa auki ja kuunnella lokkeja.

Eipä tänne nyt tämän ihmeempää. Ollaan järkkäilty (ainakin yritetty) legoja ja katsottu elokuva Big Hero 6 (nukahdin hieman kesken kaiken, mutta Simon mielestä se oli ainakin hyvä, kun oli onnellinen loppu). Nyt aion köllähtää sänkyyn lukemaan Hemingwayn Kenelle kellot soivat-romaania, joka on mielenkiintoinen, mutta melko hidastempoinen ja ajatuksella luettava kirja. Eilen Antoni aloitti samaisen kirjailijan suhteellisen paksun Ensimmäiset 49 kertomusta (suosittelen, upeita kertomuksia) ja nukahti pamauttaen kirjan kuuluvasti päälleen. Pelästyin ja tajusin, miten kohtalokas Hemingway voi olla.

Suloisia kesäpäiviä!

P.S. Kuvat ovat juhannukselta Onkiniemestä, silloinkin satoi.