ihana kesä

Voi että, miten olen nauttinut tästä alkukesästä. Helteitä vielä odotellaan, mutta ihan hyvä niin. Lämmintä saa toki tulla, mutta on tämä viileys, raikkaus ja kosteus ollut vain niin mukavaa. Uimakärpänen puraisi, kun Antonin vanhemmat olivat täällä Tampereella viettämässä juhannusta ja olemme käyneet useamman kerran uimassa, joka kerta eri rannalla. Lapsetkaan eivät ole arastelleen viileää vettä, vaan nauttineet siitä, kun saa heittää vaatteet pois ja lotrata veden kanssa. Veden ei itseasiassa tarvitsisi edes kovin paljoa lämmetä, sillä nyt se on mukavan raikastavaa. Itse olen viihtynyt vedessä niin hyvin, etten sieltä pois tahtoisi. Rakastan uimista ja vedessä olemista, olen aina pitänyt kovasti ulkovesistä (vaikka pelkäänkin syvää). Yksi viileyden hyvä puoli on se, että rannat ovat aivan tyhjiä. Ei tarvitse ahtautua tai miettiä, miten olla.

Mutta siis, toivotaan, että lämmin jossain vaiheessa saapuu, heinäkuussa ainakin. Onhan se mukava päästä kulkemaan t-paidassa ja shortseissa.

Hmm... mitäs meidän kesään muuta kuuluu. Tänään satoi melkein koko päivän ja kaatamalla. Lähdimme siitä huolimatta ulos katsomaan, miltä Onkiniemi näyttää. Laitettiin kaikki kunnon sadevehkeet päälle ja selvittiin kotiin asti lähes kuivina (mulla kainalossa iso reikä ja lapset kahlasivat pikkusen liian syvälle saappaissa). Sade oli ihana ja Onkiniemi mielettömän kaunis. Nyt on se mahtava alkukesän hetki, kun koiranputket, vuohenputket, erilaiset heinät, lupiinit, akileijat, metsäkurjenpolvet, hiirenvirnat, ojakellukat ja monet muut kukkivat. Jopa hahtuvaiset voikukat ovat suunnattoman hienoja.

Onkiniemessä oli paljon kotiloita, mikä oli erityisesti lasten mieleen.

Tällä hetkellä taivaalla näkyy jo sinisiä laikkuja ja lokit aloittelevat iltakailotustaan. Illalla on hauska pitää ikkunaa auki ja kuunnella lokkeja.

Eipä tänne nyt tämän ihmeempää. Ollaan järkkäilty (ainakin yritetty) legoja ja katsottu elokuva Big Hero 6 (nukahdin hieman kesken kaiken, mutta Simon mielestä se oli ainakin hyvä, kun oli onnellinen loppu). Nyt aion köllähtää sänkyyn lukemaan Hemingwayn Kenelle kellot soivat-romaania, joka on mielenkiintoinen, mutta melko hidastempoinen ja ajatuksella luettava kirja. Eilen Antoni aloitti samaisen kirjailijan suhteellisen paksun Ensimmäiset 49 kertomusta (suosittelen, upeita kertomuksia) ja nukahti pamauttaen kirjan kuuluvasti päälleen. Pelästyin ja tajusin, miten kohtalokas Hemingway voi olla.

Suloisia kesäpäiviä!

P.S. Kuvat ovat juhannukselta Onkiniemestä, silloinkin satoi.