amurinkaiset: joulukuun 24

Joulukuu on ihanaa aikaa. Jo marraskuun lopulla aloittelen vaivihkaa joulun odottamista, mutta joulukuussa saa todenteolla alkaa fiilistella pimeää aikaa, jota valaistaan erilaisin sähköisin apuvälinein. Tänä vuonna onkin ollut oikein erityisen pimeää, mutta siitäkin ollaan selvitty. Nyt mennän jo tammikuun puoliväliä kohti ja päivät ovat alkaneet pidetä. Vielä se ei ehkä konkreettisesti tunnu missään, mutta henkisesti on voittaja olo.

Tässä kuvia joulukuulta. Paljon olisi ollut ihania kuvia, mutta pidättäydytään tässä 24.

Kuun alussa otti Sonjan partio osaa jouluparaatiin. Silloin satoi lunta. Lumisade alkoi tunnelmallisena pikkusateena, mutta yltyi myräkäksi. Paraatin saavuttua Keskustorille sytytettiin torin kuuseen kynttilät. Tampereen joulukuusi oli tänä vuonna erityisen kaunis. Itsenäisyyspäivänä juhlii Simon partio, joten jo perinteeksi tulleessa Eräpoikien juhlassa saimme nauraa ja kokea hyviä hetkiä sekä huutaa räiskälettä ja mansikkahilloa. Simon ryhmä oli tehnyt hienon videon. Perinne on myöskin itsenäisyyspäivän ilotulitukset, jotka ammutaan työpaikkani katolta. Upeat tulitukset! Ja perinteisesti Antonin vanhemmat olivat itsenäisyyspäivän vietossa mukana. Mummin ja ukin kanssa kävimme katsomassa muutaman hienon jutun näiden lisäksi: Galleria Saskiassa Heli Tuhkasen kerrassaan upeita teoksia sekä jääveistoksia Tamperettaret-näyttelyssä. Lisää juhlia saatiin koluta Tapiola-talolla, kun Simon tanssiseuralla oli joulujuhla: ihania kansantansseja ja iloista tunnelmaa. Lasten joulujuhlissa oli myös erittäin iloinen ja jouluinen tunnelma laulujen raikaessa. Simo sai olla Joosef ja vaatteet olivat sen mukaiset. Joulupuu rakennettiin ja jouluaattona käytiin Onkiniemessä ihastelemassa peilityyntä järveä. Joulun jälkeen piipahdimme Tukholmassa ja uuttavuotta vastaanotimme koirakaverin kanssa (sekä veljeni ja hänen avopuolison).

Ihanaa, onnellista ja mielenkiintoista vuotta 2020!