Luettu 2019

Vihdoinkin tämän listan kimpussa. Ajat on nyt oudot koko maailmassa, joten panen minäkin korteni kekoon ja teen jotain "omituista" eli kirjoitan blogiin.

Kello on seitseman aamulla, aurinko paistaa ja kevät tekee tuloaan. Kaduilla ei näy ihmisiä matkalla töihin, lapset eivät kirmaa isolla joukolla kouluun, bussit ovat tyhjiä, tuntuu ihan maailmanlopun meiningiltä. Ulkona päristelee yksinäinen huoltomies (nainen kylläkin) pienen traktorinsa kanssa ja keräilee oksia. On korona-aika (COVID-19). Ei sentään kolera...

Lisään tekstiin kuinka mones kirja lukulistalta luettu teos on (lukulista julkaistu muistaakseni vuoden 2019 alussa). Laitan mukaan myös kirjan aloittavan virkkeen.

Mutta luettujen kirjojen pariin. Tässä vuonna 2019 luetut. Kuka enää muistaa sen vuoden?

1. Robert Galbraith: Käen kutsu (The Cuckoo's Calling, 2013, suom. Ilkka Rekiaro)

Tämä mainittiin jo edellisellä luetut listalla, koska aloitin lukemisen vuoden 2018 puolella. Tykkäsin tästä tosi paljon, vaikka oli hyvin täyteläinen dekkari. Päähenkilöiden Cormoran Striken ja Robin Ellacotin välillä oli jo heti alkuun jotain kiinnostavaa, orastavaa ystävyyttä ja kunnioitusta ehkä. Brittiläiset dekkarit ovat siitä nautittavia, että ne eivät ole yleensä liian ällöttäviä tai rajuja, vaan rakentavat hahmoja ja kuvaavat yhteiskuntaa. Tämäkin kirja etenee hyvin rauhalliseen tahtiin. Sarjan aloitusosassa oli kyse mallimaailmasta, kun mallikaunotar kuolee epäilyttävissä olosuhteissa.

"Kuhina kadulla oli kuin kärpästen surinaa."

2. Maaria Päivinen: On nälkä, on jano (2014)

Lukulistan 1. kirja. Kävin Maarian kanssa yläastetta Moskovassa joskus viime vuosituhannen puolella. Valloittava tyyppi, josta on sukeutunut myös lahjakas, kielellisesti mestarillinen kirjoittaja. Kirja ei ole helppoa luettavaa, se saa aikaan tunteita (eikä aika niin hyviä). Raskasta luettavaa, mutta superkaunista ja soljuvaa tekstiä. Erottuaan Emilie alkaa sutenööriksi...

"Tämän on oltava röpelöistä harhaa ja minun täytyy kirjoittaa meidät eroamaan jotta emme. 

3. Robert Galbraith: Silkkiäistoukka (The Silkworm, 2014, suom. Ilkka Rekiaro)

Hyvää sarjaa on pakko jatkaa mahdollisimman pian. Onneksi näitä on ilmestynyt jo muutama osa. Pääosan Cormoran ja Robin jatkavat ihastuttavuudellaan. Mies on tapettu, suolet kateissa, perhe suree. Hurjasta aiheestaan huolimatta rauhallinen dekkari, pohdiskelevakin.

"Jos joku pirun kuuluisa ei ole kuollut", kuului käheä ääni langan päästä, "sinun käy ohraisesti, Strike."

3. Hannu Mäkelä: Valo (2018)

Ihastuttva, surumielinen kirja rakkaudesta ja vaimon kuolemasta. Mäkelän oma tarina siitä, miten tutustui Svetaan ja vietti tämän kanssa onnellisia ja odottavia hetkiä, miten he odottivat parempia aikoja yhdessä. Matkustelua. Uskonnon merkitys. Upea kieli ja kerronta. Sain kirjan isältäni syntymäpäivälahjaksi.

"Syyskuun 28. päivänä vuonna 2017 tuli kuluneeksi tasan kuukausi vaimoni Svetlana Gennadjevna Aksjanovan kuolemasta."

4. Anna Gavalda: Parempaa elämää (La vie en mieux, 2014, suom. Lotta Toivanen)

Lukulistan 2. kirja. Kaksi tarinaa. Gavaldan jotkut kirjat ovat tosi hyviä, mutta näistä lyhyistä en pidä yhtä kovasti. Erityisesti Yannista kertova tarina oli kyllä koskettava. Elänän merkityksellisyyden etsintä ja meneminen sitä kohti, mitä haluaa. Kirjoitustyyli on kepeää ja taitavaa.

"Kahvila on lähellä Riemukaarta."

5. Robert Galbraith: Pahan polku (Career of Evil, 2015, suom. Ilkka Rekiaro)

Cormaran Strikea taas! Lempparidekkarisarjani (tai no, yksi niistä). Tosi jännä. Kirja alkaa sillä, että Robinille lähetetään jalka, yöks. Avataan Robinin taustoja. Lontoo yksi hahmoista.

"Hän ei ollut saanut kaikkea naisen verta pestyksi pois, vasemman käden keskisormessa oli kynnen alla sulkumerkin näköinen tumma viiru."

6. Hannu Mäkelä: Venäjää aikuisille - lyhyt oppimäärä (2012)

Mäkelän omakohtaisia kokemuksia Venäjästä, Venäjältä ja venäläisyydestä. Pidän kirjailijan lyhyistä, toteavista ja paljon puhuvista lauseista. Runollinen. Pohdintoja ja ajauksia. Vaimon mukana tuoma Venäjä.

"Alussa on suppa, lopussa usein tyhjä lautanen."

7. Robert Galbraith: Valkoinen kuolema (Lethal White, 2018, suom. Ilkka Rekiaro)

Tämän sarjan kanssa en malttanut nautiskella kirjoja hitaassa tahdissa, vaan heti, kun sain ne käsiini, niin luin. Ja kyllä kannatti. Cormoran ja Robin seikkailevat jälleen. Rakkauttakin on ilmassa. Tällä kertaa kuljetaan politiikan ja ylhäisön piirissä. Hyvin kirjoitettu ja hyvin viihdyttävä. Pitkiä keskusteluja epäiltyjen ja muiden kanssa.

"Jos joutsenet uisivat rinnakkain tummanvihreällä lammella, tästä voisi tulla hääkuvaajan paras otos."

8. Sergei Dovlatov: Ulkomuseo (1983, Zapovednik, suom. Pauli Tapio)

Rakastan Dovlatovia! Ihana tyyli kirjoittaa ja kertoa. Hänellä on sellainen "amerikanjuutalainen" tyyli kirjoittaa. Samaan aikaan kuivakkaan ja eläväistä. Mahtavia hahmoja ja hersyviä yksityiskohtia. Dovlatovin kirjat ovat lyhyitä ja siksi niitä voi lukea uudestaan ja uudestaan. Vaikka sivumäärä on pieni, on tarina suuri, mehukas. Ah! Neuvostoliitto ja emigroituminen kuumia aiheita. Pushkin, venäläisyys...

"Kahdentoista maissa olimme Lugassa."

9. Peter Benchley: Saari (The Island, 1979, suom. Renne Nikupaavola)

Lukulistan 3. kirja. Karmiva kirja. Alku oli kutkuttavan jännä, keskikohta ällöttävä, loppu mielenkiintoinen. Väkivaltaa ja aggressiivisuutta. Pienen yhteiskunnan toimiminen; onnistuuko pidemmän päälle? Alle 13-vuotiaat tärkeitä, heidän muistoja voi ohjailla. Suvun jatkaminen. Hyvin luotu tunnelma! 70- ja 80-lukulainen kodikas tyyli.

"Vene lepäsi ankkurissa hievahtamatta, kuin meren pintaan hitsattuna."

10. Maeve Binchy: Punapyökin varjossa (The Copper Beech, 1992, suom. Liisa Honkasaari)

Lukulistan 4. kirja. Binchyn kirjoissa on jotain koukuttavaa. Realismia ja kiinnostavia elämänkohtaloita. Kirjoitustyyli on kertovaa, ei mitenkään erikoista, vaan maanläheistä ja kodikasta, ei kielikuvia tai runollisuutta. Kirjassa tulee esiin vanha Irlanti, katolisuus ja vastaavasti nuoremman sukupolven haaveet jostain muusta. Onnen etsintä. Tässä kirjassa kerrottiin Shancarrigin kylä asukkaista, suruista ja onnen hetkistä. Viihdyttävää.

"Isä Gunn tiesi, että rouva Kennedy, pappilan taloudenhoitaja, olisi hoitanut asian paljon paremmin."

11. Colin Dexter: Rantakadun surmat (The Dead of Jericho, 1981, suom. Marja Haapio)

Lukulistan 5. kirja. Komisario Morse -sarja on mahtava. Brittiläistä dekkarikirjallisuutta parhaimmillaan. Ihanat, ihanat päähahmot (Morse, Lewis). Tastalla surumielisyys. Oxford. Erinomainen tyyli ja henkilöiden rakentelu.

"Ei erityisen kaunis, mies ajatteli."

12. Paul Auster: Sunset Park (2010, suom. Erkki Jukarainen)

Lukulistan 6. kirja. Kirja talonvaltaajista. Tykkään Austerin tyylistä kirjoittaa. Paljon mielenkiintoisia hahmoja. Lähtö ja paluu. Rakkaus. Kauhun elementtejä ja tunnelmia, vaikka ei missään nimessä ole kauhukirja. Mahtava miljöö.

"Jo melkein vuoden hän on ottanut valokuvia hylätyistä esineistä."

13. Johannes Linnankoski: Pakolaiset (1908)

Kävimme Antonin kanssa katsomassa upean näytelmän Pakolaiset (perustui juuri tähän Linnankosken kirjaan) ja sen innoittamana luin kirjan. Onneksi tein niin, sillä kirja on hieno. Aiheena edelleen ajankohtainen. Mahtavat hahmot. Oikeuden ja vääryyden ristiriita. Viha, kosto, anteeksiantaminen. Hyväksyminen. Pakolainen omassa maassa.

"Uutelan Juha, leskimies, istui pöytänsä ääressä ja lopetti parranajoaan." 

14. Mari Jungstedt: Toiset kasvot (Det andra ansiktet, 2016, suom. Emmi Jäkkö)

Gotlanti-sarjan ties kuinka mones osa. Tykkään edelleen, vaikka tunntelman luominen ei ole enää samalla tasolla kuin sarjan alkupäässä. Aika paljon huomiota annetaan Knutaksen ja Karinin ongelmille. Surumielisiä tyyppejä. Tässä kirjassa oli juhannus ja pohdittiin juhannustapoja. Rikoksesta en kyllä muista enää mitään. Jotenkin se liittyi laskuvarjohyppyihin.

"Lentokoneen malli oli Cessna 182."

15. Marguerite Duras: Tuska (La Douleur, 1985, suom. Jukka Mannerkorpi)

Lukulistan 7. kirja. Lohduton kirja, vaikka Durasin mies keskitysleiriltä palasikin. Odotus ja sen tuska. Epätietoisuus. Useampia tarinoita, realistisen tuntuisia.

"Löysin tämän päiväkirjan kahdesta vihosta jotka olivat unohtuneet Neauphile-Le-Chateaun-asuntoni sinisiin kaappeihin."

16. Robert Antelme: Aidattu ihminen (L'espece humaine, 1957, suom. Jukka Mannerkorpi)

Marguerite Durasin miehen muistelmat keskitysleiriltä. Halusin lukea tämän edellisen kirjan jälkeen, koska tämä oli sen puolen kertomus, josta kotirintamalla odotettiin kiihkeästi tietoa. Kamala, kamala kirja, mutta samaan aikaan tärkeä kertomus. Toivonpilkahdus sivuilla. Likaa, nolaamisia, ahtautta, väsymystä. Halu elää ja uskoa vapautumisesta. Herkkä.

"Olin kusella."

17. Alexander McCall-Smith: Häähumua lauantaina (The Saturday Big Tent Wedding Party, 2011, suom. Päivi Pouttu-Deliere)

Lukulistan 13. kirja. Edellisten kirjojen jälkeen tarvitsin jotain kevyempää luettavaa ja mikäs sen hömpempää kuin Mma Ramotswe-kirjat. Lämmin tunnelma, ihana Afrikka. Makutsi ja Radiphuti menossa naimisiin. Ramotswen valkoinen pakettiauto palaa kuvioihin.

"Mma Ramotswe ei missään nimessä ollut unohtanut  edesmennyttä pientä valkoista pakettiautoaan."

18. Alexander McCall-Smith: Pienten muutosten kauneussalonki (The Minor Adjustment Beauty Salon, 2013, suom. Outi Järvinen)

Iloista mieltä ja positiivista asennetta. Sain silti tarpeekseni tästä sarjata enkä tiedä, jaksanko enää palata sen pariin. Alkaa jo toistaa itseään. Toki oli ihanaa, että Makutsi ja Phuti saivat vauvan, koomisia tilanteita siis. Toivon kaikkea hyvää tälle porukalle.

"Precious Ramotswe, joka oli perustanut ja omisti Naisten etsivätoimisto nro 1:n , Botswanan ainoan etsivätoimiston, joka ratkaisi naisten ja myös muiden ongelmia, ei ollut koskaan opiskellut liikkeenjohtoa."

19. Mari Jungstedt: Pimeys keskellämme (Ett mörker mitt ibland oss, 2018, suom. Emmi Jäkkö

Gotlanti-sarjaa taas. Sympaattinen murhaaja, oli tilanteiden uhri. Vähän ennalta arvattava tarina, mutta hyvä tunnelma ja hyvin viihdyttävä Ruotsi-dekkari.

"Pimeys peitti alleen aution pihamaan Bogessa, Gotlannin pohjoispuolella."

20. Aleksandr Solzhenitsyn: Vankileirien saaristo I - II (Arhipelag GULAG, 1974, suom. Esa Adrian)

Lukulistan 8. kirja: Tätä luin pitkään. Painavaa sanaa, paljon yksityiskohtia ja raskasta luettavaa. Surullisia kohtaloita, voimakkaita selviytyjiä, kuulustelijoita. Kaikki järjestelmän uhreja. Ironinen sävy. Hyvin mielenkiintoinen.

"Vuonna 1949 minä ja ystäväni löysimme Tiedeakatemian Priroda-aikakauslehdestä huomion arvoisen uutisen."

21. Hanna Tuuri: Vihreän saaren puutarhoissa (2010)

Lukulistan 9. kirja. Ihanan kevyttä, ilmavaa ja suloista luettavaa raskaan taakan jälkeen. Ihania puutarhoja ja puutarhaihmisiä. Irlanti, meri, sää ja luonto (tai siis puutarhat). Lämminhenkinen ja leppoisan humoristinen pieni kirja.

"Oli kevät, kun kävin Mount Usherissa ensimmäisen kerran."

22. August Strindberg: Neiti Julie. Naturalistinen murhenäytelmä (1888)

Käsin Tampereen Työväen Teatterissa katsomassa tämän näytelmänä. Oli onni, että luin tämän juuri ennen sitä. Näytelmä oli mainio eikä kirjakaan yhtään hullumpi. Pidin hahmoista, vaikka olivatkin aika kamalia. Valtataistelu. Nainen ja mies. Luokkaerot, mutta kumpi oikeasti ylhäisempi? Yksinäytöksinen esitys. Raha ja rakkaus.

"JEAN: Neiti on tänä iltana taas hullu, ihan hullu!"

23. Antti Tuuri: Tangopojat (2016)

Teki mieli lukea isä-Tuuria, niinpä valitsin melko uuden kirjan. Kertoo ajasta, joilloin Suomesta lähdettiin töihin Ruotsiin, mm. autotehtaille. Siellä kierteli suomalaisia orkestereita ja tässä heistä jonkinlainen tarina. Kirja on kerrottu Saulin (soittaa orkesterissa haitaria) näkökulmasta, haikailee laulaja Elinan perään. Hyvä tarina.

"- Hurma oli sitten siinä, Kamppila sanoi."

24. Paulo Coelho: Voittaja on yksin (O vencedor esta so, 2008, suom. Sanna Pernu)

Lukulistan 10. kirja. Tämä oli erityisen hyvä Coelhon kirja, vaikka on moni muukin ollut. Mukana rikos. Traaginen tarina suihkuseurapiireistä ja kuuluisuudesta, sen tavoittelusta. Mikä oikeastaan on tärkeää? Kammottava tunnelma.

"Beretta PXY Compact on hieman kännykkää suurempi pistooli, jonka paino on noin 700 grammaa ja jossa on kymmenen patruunan lipas."

25. Sofokles: Antigone (Sophocles Antigone, 442/41 e.a.a., suom. Kirsti Simonsuuri)

Ihana antiikin tarina Antigonesta, siskosta, joka haluaa toimia oikein. Kävin katsomassa tämänkin TTT:llä ja siksi luin kirjan. Olen lukenut joskus yliopistoaikana tämän aiemmin ja muistin, että tämä oli jotenkin vaikuttava ja olihan se. Tämäkin on edelleen ajankohtainen. Ihmisen perimmäisen ajatuksia, esim. mies ei halua alentua "akaksi", tottelemattomuus. Kuningas ei anna periksi, vaan maan etu tärkeintä. Kasvojen menetyksen pelko ja toisaalla halu toimia oikein. Kuka nyt sitten onkaan oikeassa ja kuinka lopulta käty (yleensä näissä antiikin jutuissa melkein kaikki kuolevat).

"Palatsin edustalla aamulla. Antigone ja Ismene saapuvat."

26. Antti Tuuri: Aavan meren tuolla puolen (2018)

Itsenäinen jatko-osa Tangopojille. Ei enää niin leppoisa kirja. Suomalaiset juuret Ruotsissa. Muukalaisuus, maahanmuuttajuus. Sauli on nyt kuollut ja kirjassa tarinaa kuljetetaan eri näkökulmista.

"Äiti soitti: isä oli kuollut vähän yhdeksän jälkeen aamulla."

27. Henning Mankell: Väärillä jäljillä (Villospår, 1995)

Kirjalistan 11. kirja. Joidenkin rikkaiden elämässä tapahtuu kauheita. Taustalla surullinen perhatarina, joka saa olemaan tappajan puolella pikkuisen (ei sentään hyväksymään tappamista). Tykkään kyllä Wallanderista ihan hirmupaljon.

"Pedro Santana heräsi vähän ennen aamunkoittoa siihen, että öljylamppu oli alkanut savuttaa."

28. Hannele Huovi: Hiilellä piirretyt puut (1987)

Lukulistan 12. kirja. Runoteos, joss välillä minä-kertoja, välillä ulkopuolinen tarkkailija. En oikein osaa sanoa, pidinkö runoista vai en. Välillä ihania sumuisia, sateisia ja raikkaita, sitten taas verta ja kuolemaa, jotka toki kuuluvat myös elämään.

"Sammakot laulavat lumpeille, ahvenvita seisoo vartiossa."

29. Raimo Bärman: Jossakin palaa nuotio (1984)

Lukulistan 14. kirja. Erätarinoita. Kaslastustarinoita. Tarinoita Ruijasta. Surumielisyys. Myrsky. Haikeus. Harmaus. Hienoja kuvauksia, arkipäiväisiä. Kveenit. Lokit.

"Petsamon suunnalta kuuluu kaukaista jyrinää, kuin ukkosen kumun ääntä."

30. Maksim Gorki: Nuoruuteni yliopistot (Moi universitety, 1922)

Lukulistan 15. kirja. Trilogian viimeine osa. Paljon hahmoja. Tunnelmaltaan ihan erilainen kuin aiemmat osat, jotka olivat enemmän fiilistelyä. Tämä osa puolestaan on luetteleva. Edetään koko ajan ja tulee uusia hahmoja. Kertoja on tarkkailija. Hyvä kirja silti.

"Niin - minä matkustin opiskelemaan Kasaanin yliopistoon, ei enempää eikä vähempää."