elämää pääsykokeen jälkeen

Huh, nyt ne on vihdoin ohi. Psykologian pääsykokeet nimittäin. Täytyy sanoa, että olivat jälleen aika vaikeat. Varsinkin se matikkaosuus. Kävin kevään aikana tilastomatematiikan kurssia avoimessa yliopistossa ja se meni oikein hyvin. Kurssilla ymmärsin kaikki asiat (luullakseni) ja pääsykoekirjakaan ei tuottanut vaikeuksia. Mutta kokeen kysymykset vain ovat vaikeita, siis Vaikeita. No, katsotaan, miten käy... Ehkä alan lukea jo seuraaviin kokeisiin tässä vaiheessa. Kolmas kerta on pakko kokeilla, jos sittenkään ei onnuistu, niin ehkä tuo tutkinto-ohjelma ei ole minua varten. Mutta nyt pari päivää leppoisaa olemista ja sitten taas avoimen yliopiston opintojen pariin. Psykologian perusopintojen kurssit on käyty, mutta vielä pitäisi niistä saada suoritukset esseitä kirjoittamalla ja lukemalla paksuja opuksia. Hommaa siis riittää. Pian alkaa lasten kesäloma, joten hauskoja päiviä on tiedossa. Unelmissani näen pitkiä päiviä rannalla...

Runoilut on nyt runoiltu vähäksi aikaa, vaikka kyllä niitä on syntynyt pöytälaatikkoon ja muistikirjaan (siis tylsästi tietokoneen työpöydälle). Jotta blogi pysyy edes vähän aktiivisena, ajattelin, että laitan tänne ottamiani valokuvia luomaan leppoisaa kevättunnelmaa. Miltäs kuulostaa? Ei ehkä kovin kekseliäistä, mutta on mukava joskus jakaa kuvia, joita muuten kukaan ei katso...

Ihania, lämpöisiä kevätpäiviä kaikille! Pusuja ja halauksia ja vaaleanpunaisia hattaroita!

Jo alkaa helpottaa... mutta tuleeko pääsykoelukemisten ja jokapäiväisen puurtamisen jälkeen tyhjyys... Saa nähdä!

...

Korvissa helisee hiljaisuus.

Hiirenkorvat

Hei katso,

oletko huomannut,

että koivut

ovat puhjenneet

kukkaan?

Mistä nuo norkot ilmestyivät?

Ja hiirenkorvatkin vielä!

Toukokuun taikoja:

lämpöä, valoa ja vettä.

Ihanaa, ihanaa kevättä!

Hetken (liian lyhyen?)

se kestää:

vaalea vehreys, vihreys

hiirenkorvien,

raikas ja suloinen

vielä kylmän 

kirpeäkin.

 

Sitten on kesä.

Luonto saa tummemmat sävyt

ja puhkeavat kukkaan

myös

käenkaali,

kielo ja 

koiranputki.

Nyt olen hetken hiljaa

ja 

päästän

kevään

kohinalla

sisälleni. 

3.5.2016 tämä taisi olla tällä erää toiseksi viimeinen ajatelma. huomenna vielä viimenen ja sitten alkaa olla luvut luettu ja ajatelmat kirjoitettu. ehkä joskus taas runosuoni sykkii ja laitan jotain paperille... nauttikaa keväästä, se kestää vain hetkisen!

taivaanvaltaajat

Halki sinisen,

aurinkoisen

taivaan

kulkee kaksi 

valkoista viivaa

kuin pitkät pilvet

kaukaisuuteen 

asti 

ulottuvat.

Yhtyvät toisiinsa,

kietoutuvat tiukasti

kuin 

kaksi rakastavaista

muuttuvat yhdeksi

hulmuavaksi harjaksi

ja häviävät hiljalleen

kuin 

eivät olisi olleetkaan.

Ääni paljastaa:

lentokoneet 

ovat vallanneet taivaan.

Isommat jättävät jälkeensä

valkoiset vanat,

pienempi pärisee,

yksin,

alempana, jäljettömänä

katoaa talojen taakse,

taivaan syliin.

Tyhjän tilan,

jäljelle jääneen,

täyttävät linnut

lennollaan:

lokit, naakat, räkätit,

talitintit, peipot

ja varikset.

Harakkakin, heiluhäntä,

tuolla lentää

etäällä, puiden takana

piilossa.

Luonnon kauniit

lentäjät,

taivaan todelliset

valloittajat

kaupungin kaduille, puistoihin

sulavasti sopeutuneet. 

Räkättirastas,

pilkkunuttu

on vallannut

korkeimman paikan

koivun latvasta.

Istuu siellä ylpeänä,

täytyyhän

lentäjänkin

levätä.

2.5.2016 vappu meni ja tuli toukokuu. vielä muutama lukupäivä jäljellä, sitten kokeet! jännittää ja helpottaa.

Ääniä aamussa

Koemateriaali on käyty läpi,

monta sataa sivua kahlattu

syvässä suossa upottavassa

rämmitty sammalen seassa.

Valkoisesta kynästäni,

tahraamattomasta,

loppui lopulta muste.

Ehdin sentään

iin päälle

tehdä

viimeisen

pisteen.

On kertauksen aika!

Sillä sanotaanhan:

kertaus on opintojen äiti.

Äiti minäkin.

Vielä on viikko määränpäähän,

päämäärä edessä,

tuntuu: 

melkein saavuttamattomissa.

Avaan ikkunan.

Aamuilma raikas, kylmä

valuu sisään 

hiljalleen

hyväilee kasvojani,

hellii väsynyttä kättäni.

(sen siitä saa, kun kirjoittaa yötä myöten!)

Kuuntelen lintujen kuoroa

aamussa livertäviä.

Mietin: tunnistanko ääniä?

Varis raakkuu, sen ma tunnen.

Tuttu on myös räkättirastas ja

räksän räkättävä nauru.

Ennen lauloi, lapsuudessani, tintti titityy,

tityy nyt talitiainen laulaa,

kiire kai sillä on.

Kun kuuluu peipposen liverrys 

ihana, kaunis kuin aamukaste

silloin tiedetään:

puolikuuta enää kesään on.

Lokit 
kaulat pitkinä
nokat pystyssä

järven rannalla, auringon säteissä

kailottavat:

kevät tullut on!

Linnut näkymättömissä,

etäällä,

vain tauotta ääni kuuluu.

Harakka heiluu katolla,
pomppii äänettömänä,
kuuntelee lintukuoroa
ja miettii:
milloin mul' on vuoro
käheästi kaakkua?

Olipas upea konsertti,
aamuinen, herättelevä!

Laitan ikkunan kiinni.
Suljen
ulos
lintujen
äänet,
itse
jään
ikkunan

sisään.

29.4.2016 vappuaaton aatto, aurinko ja muistiinpanot. 

mikäpäs mukavampaa! 

hauskaa vappua, munkkeja, simaa ja serpenttiinejä!

Kaunis päivä

Tuulee.

Pilvet,

valkoiset,

pyöreät hattarat,

palleroiset,

satapäiset

kiitävät taivaalla

tuulen mukana.

Jääkiteet, vesipisarat

tiivistyneet

saavat alati 

uuden muodon,

käyvät läpi taivaallisen 

metamorfoosin,

eivätkä pysähdy 

koskaan.

Kun katsoo liikkuvia,

muuttuvia pilviä,

eteenpäin vinhasti liitäviä

pumpulipalloja,

alkaa silmissä

Maakin pyöriä lujempaa.

Voi, kun minua pyörryttää!

Koivut heiluvat

suloisessa tuulessa,

taipuvat kevyesti kaarelle.

Elämä niilläkin jatkuvaa liikettä:

ravitsevan veden 

tavoittelua,

kurottelua

kohti aurinkoa.

Koivujen juuret ryhmyiset,

paksut kuin viiksekkään 

voimamiehen reisi,

pitävät ne kuitenkin kiinni maassa

tiukasti mullassa,

äiti Maan hellässä huomassa,

ikuisesti samassa paikassa.

Sininen taivas,

valkoiset pilvet ja

tuulessa heiluvat koivut.

Ajattelen: 

onpa

erityisen kaunis

päivä.

Ja katso, lokitkin leikkivät taas taivaalla!

28.4.2016 viimeistä artikelia viedeään: hyviä ja huonoja perusteita kokeelliselle sosiologialle... sitten armoton kertaaminen.

timanttipuu

yöllisen sateen jälkeen

koivun oksiin

on jäänyt kiinni

tuhansia

vesipisaroita.

aamun valkoisessa valossa

läpinäkyviä,

säihkyviä timantteja

mustilla oksilla

lehdettömillä.

aamun hiljaisuudessa

pisarat

heijastavat

ympäröivää

usvaista maisemaa.

niiden sisällä:

maailmani.

27.4.2016 kun orbitofrontaalisen säätelypiirin vauriot kiinnostaisivat kovasti, mutta keskittymiskyky on tiessään...