Ääniä aamussa

Koemateriaali on käyty läpi,

monta sataa sivua kahlattu

syvässä suossa upottavassa

rämmitty sammalen seassa.

Valkoisesta kynästäni,

tahraamattomasta,

loppui lopulta muste.

Ehdin sentään

iin päälle

tehdä

viimeisen

pisteen.

On kertauksen aika!

Sillä sanotaanhan:

kertaus on opintojen äiti.

Äiti minäkin.

Vielä on viikko määränpäähän,

päämäärä edessä,

tuntuu: 

melkein saavuttamattomissa.

Avaan ikkunan.

Aamuilma raikas, kylmä

valuu sisään 

hiljalleen

hyväilee kasvojani,

hellii väsynyttä kättäni.

(sen siitä saa, kun kirjoittaa yötä myöten!)

Kuuntelen lintujen kuoroa

aamussa livertäviä.

Mietin: tunnistanko ääniä?

Varis raakkuu, sen ma tunnen.

Tuttu on myös räkättirastas ja

räksän räkättävä nauru.

Ennen lauloi, lapsuudessani, tintti titityy,

tityy nyt talitiainen laulaa,

kiire kai sillä on.

Kun kuuluu peipposen liverrys 

ihana, kaunis kuin aamukaste

silloin tiedetään:

puolikuuta enää kesään on.

Lokit 
kaulat pitkinä
nokat pystyssä

järven rannalla, auringon säteissä

kailottavat:

kevät tullut on!

Linnut näkymättömissä,

etäällä,

vain tauotta ääni kuuluu.

Harakka heiluu katolla,
pomppii äänettömänä,
kuuntelee lintukuoroa
ja miettii:
milloin mul' on vuoro
käheästi kaakkua?

Olipas upea konsertti,
aamuinen, herättelevä!

Laitan ikkunan kiinni.
Suljen
ulos
lintujen
äänet,
itse
jään
ikkunan

sisään.

29.4.2016 vappuaaton aatto, aurinko ja muistiinpanot. 

mikäpäs mukavampaa! 

hauskaa vappua, munkkeja, simaa ja serpenttiinejä!