Kaunis päivä

Tuulee.

Pilvet,

valkoiset,

pyöreät hattarat,

palleroiset,

satapäiset

kiitävät taivaalla

tuulen mukana.

Jääkiteet, vesipisarat

tiivistyneet

saavat alati 

uuden muodon,

käyvät läpi taivaallisen 

metamorfoosin,

eivätkä pysähdy 

koskaan.

Kun katsoo liikkuvia,

muuttuvia pilviä,

eteenpäin vinhasti liitäviä

pumpulipalloja,

alkaa silmissä

Maakin pyöriä lujempaa.

Voi, kun minua pyörryttää!

Koivut heiluvat

suloisessa tuulessa,

taipuvat kevyesti kaarelle.

Elämä niilläkin jatkuvaa liikettä:

ravitsevan veden 

tavoittelua,

kurottelua

kohti aurinkoa.

Koivujen juuret ryhmyiset,

paksut kuin viiksekkään 

voimamiehen reisi,

pitävät ne kuitenkin kiinni maassa

tiukasti mullassa,

äiti Maan hellässä huomassa,

ikuisesti samassa paikassa.

Sininen taivas,

valkoiset pilvet ja

tuulessa heiluvat koivut.

Ajattelen: 

onpa

erityisen kaunis

päivä.

Ja katso, lokitkin leikkivät taas taivaalla!

28.4.2016 viimeistä artikelia viedeään: hyviä ja huonoja perusteita kokeelliselle sosiologialle... sitten armoton kertaaminen.