let it snow

Voi että, kun on ihanaa, kun on satanut lunta! Täällä Tampereella sitä on aivan minimaalisesti niin, että mäessäkin ruoho törröttää jo esillä, mutta ihan hyvin liukurilla pääsee alas. Ja muutama suurehko lumipallo on saatu pyöritettyä, joita sitten voi pienellä pakkasella muokkailla uudenlaisiksi. Esimerkiksi eilen lapset löysivät kaksi edellispäivänä tehtyä isoa lumipalloa ja tekivät niistä - kuin patsaanveistäjät konsanaan - kaksi pupua. Ja yhdestä pienestä lumikökkäreestä sai poikasen.

Eilen oli superkuu ja super se olikin. Iso ja kirkas ja lämpimän keltainen. Tarkoitus oli lähteä tuonne rinteeseen sitä ihailemaan, mutta Pikku Kakkosen jälkeen olimme kaikki ihan kotiutuneita, eli katselimme kuuta lastenhuoneen ikkunasta. Siihen se näkyikin täydellisesti. Ja mikä onni, että päivän ajan taivaalla vetelehtineet pilvet väistyivät kuun tanssiessa taivaalla.

Alla olevat kuvat eivät ole tältä päivältä, eivätkä eiliseltä, vaan ne on otettu 9.11. Silloin oli meidän kihlapäivämme, vaihdoimme kihlasormuksia vuonna 2008. Tai siis minä sain sormuksen, mieheni vasta seuraavana vuonna, kun "vaihdoimme" toisen kerran sormuksia. Mutta juu, oli ihanan luminen päivä tuolloin ja lähdimme iltapäivällä vähän pidemmälle eskarista ja päiväkodista halkureitille.

Mahtavaa marraskuista viikkoa! Muistakaa, että nyt on juuri se aika vuodesta, kun on sallittua käpertyä sohvan nurkkaan ja vaikka lukea hyvää kirjaa. Suosittelen esimerkiksi Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia (Man som hatar kvinnor, 2005) -dekkaria, jossa on paljon sivuja, mutta myös tarina, joka todella vetää mukaansa.