oi pimeä marraskuu!

Tänään alkoi marraskuu, ehkä pimein kaikista kuukausista ainakin täällä Suomessa. Jos sataisi lumi, olisi pimeä ihan erilaista, ei niin pimeää. Toisaalta mieluummin pimeää ja lumetonta kuin räntää ja loskaa, se vasta onkin pimeää. Kuinka monta kertaa olen jo sanonut sanan pimeä?

Viime perjantaina lähdimme taas mieheni kanssa kävelylle. Käyskentelimme Pyynikinharjun alarinteellä ja katselimme Halloween-koristeltuja taloja (no, niitä taisi olla kaksi). Oli mukavan hämyinen tunnelma, aivan kuin jossain jännitysleffan alussa, kun vielä mitään ei ole tapahtunut, mutta tunnelma viittaa siihen, että kohta jotain tapahtuu.

Kaupunki oli kaunis. Venerannalla (Eteläpuistossa) liplattivat pienet laineet. Puut olivat jo melko lehdettömiä ja sade ja kosteus olivat pisaroittaneet koko tienoon. Haluaisin osata kuvata sitä täydellistä hämärää, mutten osaa. Sitä, kun taivas on raskaan harmaa, puut tummia kosteudesta ja ilma itsessään raikasta kuin mikä. On niin helppo hengittää, mutta hämystä johtuen tuntuu kuin silmät eivät olisi koskaan ihan auki.

Kävelimme Laukontorin kautta divariin (jossa suurin osa kirjoista oli Helsingissä kirjamessuilla) ja sieltä Kauppahalliin syömään koljakalaa, nam. Oli ihana päästä viileästä ulkoilmasta ihmisiä kuhisevaan lämpöiseen halliin. Ihmiset tekivät ostoksia viikonloppua varten. Voi, miten kivaa onkaan seurata, kuka ostaa mitäkin ja kuinka kalakauppiaan asiakkaat halailevat ja tervehtivät tätä iloisesti, vanha tuttu kun on. Retken jälkeen haimme lapset kotiin ja pääsimme illalla taas saunaan. Perjantaitunnelmissa silloin.

Ainiin, näimme Pyynikillä paljon tilhiä pihlajissa ja yhden punatulkunkin.

Toivon mukavaa marraskuuta, pimeyteen jotain valoa (edes yksi aurinkopäivä) ja ehkä jo vähän joulunodotustakin...