autiot rannat

Koulut ja eskarit ovat alkaneet ja uimarannat tyhjentyneet. Ilmat ovat viilenneet, mutta onneksi aurinkoisia ja mukavasti lämpimiä päiviä on vielä riittänyt.

Kävimme viime keskiviikkona uimassa. Päivä oli lämmin, mutta vesi oli jo viilennyt siitä, mitä se lämpimimmillään tänä kesänä on ollut. Ihan sopivaa silti, jopa lapset juoksivat innoissaan veteen ja hyvän aikaa uiskenneltiin siinä. Sellaista paikkallaan lillumista ei kuitenkaan voinut enää tehdä, sen verran viileää vesi jo on.

Kesä loppuu aina liian aikaisin. Tai siis uintikelit. Justiinsa, kun on päässyt uimisen makuun, niin vedet alkavat kylmetä ja tulee pilviset säät. Se taite uimasään ja ei-uimasään välillä tulee aina yllätyksenä. Jos eilen oli lämmin ja veteen teki mieli, niin huomenna onkin jo pilvisen kolea ilma, eikä veteen teekään mieli. Ja sitten tulee vähän paha mieli, että päivät menevät hukkaan, kun ei pääse uimaan. Sellaista se on, kun on uimahullu.

Syksy on kuitenkin ihana vuodenaika ja sen tuleminen on lopulta mahtavaa! Tänäkin vuonna, ainakin näin jälkikäteen katsottuna, kesä oli ihan huippu, vaikka välillä tuntuikin olevan liian kuuma. Helteistä selvittiin kuitenkin kunnialla, vesipulloilla ja melonilla, iltauinneilla ja työpaikan ilmastoinnilla.

Toivottavasti tämä ei jäänyt viimeiseksi rantaretkeksi tänä vuonna. Vaikka ainahan me rannoilla viihdytään, oli kesä taikka talvi. Sitä on vähän vaikea täällä Tampereen keskustan läheisyydessä välttää, kun nuo järvet ovat ihan lähellä joka puolella.

Keskiviikkona käytiin siis uimassa ja sitten lapset iskän kanssa rakensivat upeaa hiekkalinnaa. Meillä oli salaatti-illallinen mukana, jota minä yritin järjestää viltille, mutta sitten kävikin niin, että ympärillä alkoi pörrätä liikaa ampiaisia ja kaksi röyhkeää lokkia (toinen varasti patongin palan lautaselta), että päätimme lähteä suosiolla kotiin syömään. Pakkasimme kamppeet (mm. ruoat takaisin purkkeihin) ja lähdimme kulkemaan rantatietä kohti kotia.

Sattui mukavasti, että näimme yhden purjeveneen pullauttavan etumaisen, kirkkaanvärisen purjeen esille. Ja sitten useampi vene teki saman tempun toinen toisensa jälkeen. Piti mennä ihan pikkulaiturille katsomaan tätä hienoa esitystä. Mitkä lie purjehdusharkat käynnissä, mutta minusta se oli mahtavaa. Miten satuttiinkin sopivasti siihen! Kiitos ampiaisille ja lokeille, vaikka ärsyynnyinkin aluksi niiden häiriöstä, niin taas näytettiin, että ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Sitten lähdimme kotiin hyväntuulisina ja nälkäisinä. Lapsilla oli taas joku leikki käynnissä (aina niillä on, kun kävellään) ja meillä aikuisilla laivoja ylistävät keskustelut (vaikkemme niistä mitään tiedäkään).

Lämmintä loppukesää, tunnelmallisia päiviä ja rattoista arkea!