Helmikuu... mitä silloin tapahtui?
Ainakin oli (ja on edelleen) kunnon talvi: pakkasta, lunta ja jäätä. Täytin 41 vuotta ja sitä juhlittiin Saunasaaressa. Kävelimme sekä Näsi- että Pyhäjärven jäillä. Jään päälle kertyi paljon lunta, joten sen läpi ei tänä vuonna nähty. Jäällä ilma on ihanan raikasta ja lumi mahdottoman puhdasta (mitä nyt siellä täällä koirankakkaa). Aurinkoisia päiviä oli useita. Kävimme Kaupin metsässä eväsretkellä ja kävelimme Näsijärven jääreittiä Mustalahteen. Hiihtelimme jäällä auringossa ja tuulessa. Pääsimme vihdoin Siilinkarille. Simo ja Antoni kokeilivat laskettelua ja tykkäsivät kovasti. Me Sonjan kanssa kokeilimme Näsijärven jäätietä luisteluun. Sekin oli hauskaa! Muutaman kerran teimme nuotion eri paikkoihin ja paistoimme makkaraa, vaahtokarkkeja ja tikkupullia, nam. Helmikuun lopulla oli vähän plusasteita ja pelästyin, että lumi ja jäät sulavat. Onneksi pelko oli turha! Luistelimme eri kentillä, mm. Antonin kanssa kävimme kiertämässä monta kymmentä kertaa (ainakin siltä tuntui) Pyynikin kentän. Yleensä en pidä vauhdista, mutta tuolla tunsin jonkinlaista vauhdin hurmaa. Helmikuun lopussa lapset lähtivät hiihtoloman viettoon Karkkilaan, me Antonin kanssa - minnekäs muualle - Näsijärvelle ja Siilinkarille. Olemme muuten käyneet Antonin kanssa jääradan joka päässä: Tapatorassa, Santalahdessa ja siellä yhdessä, jonka nimeä en valitettavasti muista. Tietysti helmikuuhun mahtui myös tavallista, mukavaa arkea, töitä ja koulua ja sen sellaista. Mainitsinko ollenkaan mäenlaskua, sitäkin ehdimme tehdä eri paikoissa monta kertaa. Liukuri, sellainen rämpylä kuin onkin, on aika oiva laskuväline.
Tässä vielä muutama kuva, ihan joka paikassa kamera ei (painonsa ja kokonsa takia) ollut mukana.
Suloista kevättä! Annetaan auringon hivellä (sopivasti) meitä!
