sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Rantaretkellä

Rakastan syksyisiä rantoja. Ne ovat autioita, vaikka säät olisivat kuinka hyviä. Tuuli ja vesi ja rannan puut ovat niin kauniita. Syksyissä rannoissa on myös jotain haikeaa, joskus jopa jotain vähän kammottavaa (mahtava tapahtumapaikka rikosromaanille). Tänään oli hieman pilvinen, mutta lämmin sää. Koska oli jo ennalta päätetty, että tänään mennään rannalle, niin mentiinhän me.


Tällä kertaa retkikohteena oli Pyynikin uimaranta, jossa emme ole aiemmin käyneet (paitsi minä yhdellä kävelylenkillä). Siellä on itseasiassa kaksi rantaa, jotka ovat ihan samalla nimellä, mutta Jalkasaari erottaa rannat toisistaan. Rantoja ympäröi ihana puistoalue, jonka nimeksi paljastui Atlaspuisto. Puut olivat jo mukavan punaisia ja keltaisia (ah, rakastan syksyä ja sen värejä) ja ilma todella kostea.


Simo päätti lähteä matkaan sortseissa (oltiinhan menossa rannalle), mutta paikan päällä varpaiden uiton jälkeen sortsit vaihtuivat pitkiin housuihin. Syksyn lämpö on salakavalaa, sillä itselleni tulee ainakin kurkku tosi helposti kipeäksi, jos kulkee vaikkapa ilman sukkia.


Teimme rannalla mm. nuotion (leikisti) ja kaivomme hiekkaa (ihanaa pehmeää rantahiekkaa). Söimme karjalanpiirakoita ja viinirypäleitä. Tee oli vähän liian viileää (taisin laittaa kotona termariin vähän jäähtynyttä teetä), mutta ei se mitään.

Tutustuimme Jalkasaareen, joka on pieni suloinen kalliosaari ihan rannan tuntumassa. Saareen johtaa silta, joten sinne ei tarvinnut uida. Soutuvene täällä Pyhäjärven puolella olisi hauska. Sillä voisi soutaa vaikka pieniin Pyynikinsaariin. Ja soutaminen on sitä paitsi älyttömän hauskaa.


Käveltiin rannalla ja nautittiin syksystä. Lapset olivat tietysti ihan innoissaan. Sai heitellä kiviä veteen ja työntää rannalle ajautuneita puita takaisin veteen.

Kotona Antoni pakkasi sairaalakassin ja lähti kohti sairaalan labraa. Mies kuitenkin sai passituksen kotiin, sillä tilanne ei ollut kuulemma akuutti. Nyt ollaan pari viikkoa jännässä, että tuleeko joku sappikohtaus taas (ainakin minä olen). Onneksi on antibiootit, joska niistä olisi jotain apua. Sorat on kuitenkin sapessa (sappirakossa?) ja ne pitää saada pois (hiekoitusta väärässä paikassa...). Leikkaus on kai muutaman viikon päästä. Ei auta kuin odotella. Katsotaan, alkaako Antonin sappi kiehua, kun kyselen koko ajan, onko kaikki ok...

Mutta hei, tämä tänään ja nyt taas Rizzolin ja Islesin pariin. On kyllä ihan kiva, että sain katselukaverin kotiin.


Aurinkoa alkavaan viikkoon (sääennuste näyttää kyllä aika harmaalta)!

1 kommentti:

  1. Oli mahtavaa käydä vielä rantapiknikillä, itse asiassa likimain vaadin lääkäriltä mahdollisuuden moiseen ennen kuin sairaalasta lähdin kotiin. Sitten kun uudelleen menin lasarettiin, sieltä pistettiinkin odottelemaan parempia aikoja. On kyllä parempi tosiaan, ettei käy nyt alkuviikosta niin, ettei pääsekään leikkaukseen, kun joku menee edelle ja voisi käydä niin, että menee monta päivää sairaalassa.

    Tuo ranta oli hieno, voin kuvitella, että siellä on kuumina, aurinkoisina päivinä aikamoinen kuhina. Myös tuo Jalkasaari oli tänäänkin todella suosittu piipahduskohde.

    Huomasimme rannalle kävellessä, että siellähän on tennisareenakin siinä rannan ja hotellin välissä. Joku huoltomies oli lehtipuhaltimen kanssa siivoamassa kenttiä ja jossain vaiheessa kuulinkin pallojen napsahtelevan mailojen jänteisiin. Katsoimme, että kunpa joku laittaisi tuonkin tennispyhätön kuntoon, katsomot ja huoltorakennukset jne. Ainakin siinä huoltorakennuksessa näytti vieläkin olevan auki jonkinlainen kesäterassiravintola, josta saisi pizzaa. Pitänee joskus ensi kesänä käydä testaamassa paikan antimet.

    Toi Sonja kuva on kyllä mainio!

    VastaaPoista