Shoppailua ja herkuttelua

Meidän rahatilanne on melko huono, tai no, todella surkea (ei, en kerää sääliä tai rahalahjoituksia). Kuitenkin sisälläni asuu pieni shoppailija ja jos vain löytyy muutama ylimääräinen euro, löydän niille kyllä "käyttöä". Päätin siis perheeni puolesta tänään, että pidetään shoppailupäivä. Köyhien ihmisten sellainen.

Luulin, ettei Tampereella ole sellaisia ostoskeskuksia kuin vaikkapa Jumbo, Itäkeskus tai Kamppi pääkaupunkiseudulla, mutta täältähän löytyi ihan mukava ostospaikka ja vielä ihan keskustasta. Paikan nimi oli Koskikeskus tai Koskari, kuten paikalliset sitä tuntuvat kutsuvat (niin myös minä). Ensin kävelimme kuitenkin Laukontorille, josta nappasimme mukaan tämän kesän viimeisiä mansikoita. Ne olivat niin hyviä, että voihan sentään. Pieniä pyörylöitä, mutta taivaallisen makeita. Taisivat olla tämän vuoden parhaat mansikat.

Tänään oli Antonin vuoro käydä katsomassa Woody Allenin uusin, joten kävimme samalla matkalla Niagaralla hakemassa lipun. Hassua, kun käymme vuorotellen samoissa leffoissa. No, hauskempi keskustella näkemästä, kun molemmat ovat nähneet saman elokuvan.

Sitten Koskikeskukseen. Ihania liikkeitä ja kaikkea kivaa ostettavaa. Meidän piti kuitenkin pitää ostostelu minimissä. Tarkoitus oli hommata vain yksi synttärikortti eräällä mahtavalle synttärisankarille, jolla on merkkipäivä 12.9. (en tiedä, lukeeko meidän mamma tätä, joten en paljasta sen enempää...). Jätimme perinteisen Suomalaisen kirjakaupan väliin ja käytimme paikallisen Kirja Kärkkäisen palveluksia. Oi, kirjakaupat! Olen heikkona kirjoihin... Kortti löytyi ja pari ihanaa vihkoa lapsille (pitäähän heidän saada piirtää).

Vaikka olemme tällä hetkellä Antonin kanssa aika tiukalla herkkuttomalla kaudella, emme voineet vastustaa Minettin jäätelöbaaria. Ja voi herran pieksut sentään, millainen jäätelötaivas tuo paikka oli. En voinut uskoa, että vitriinin takana olevat värikiehkurat (vai miten niitä voisi kuvata) olivat oikeasti jätskiä. Sanoinkin, että eihän noita voi ostaa... Mutta kyllä voi. Simo valkkasi vihreän jäätelön (minttusuklaata) ja me aikuiset Sonjalle stracciatellan (maistelimme itsekin molempia). Molemmat olivat älyttömän hyviä. Minetti on paras jätskipaikka!

Koska halvalla ei saa hyviä kenkiä, päädyin ostamaan höpöhöpö leopardikengät Skopunktenista. Pakko olla lenkkareiden ja urheilusandaalien lisäksi jotkut vähän siistimmät jalkineet, jos vaikka joskus pääsisi treffeille (suunnitelmissa on parin viikon päästä Timo Lassyn ja Verneri Pohjolan keikka).

Simon ottama siskosta

Tarkoitus oli palata kotiin, mutta kävimmekin vielä lelukaupassa. Olen monesti huomannut, etten oikein pidä BR-lelukaupan tarjonnasta. Siellä on paljon rojua, muttei oikein mitään todella haluttavaa. Lapset tietysti pitävät kaikesta, mihin vain voi tarttua. Simo löysi Brion junarataan yhden veturin (loppupäivä olikin sitten junaleikkejä) ja Papu sanoi vain heppa, heppa, joten hänelle piti tasapuolisuuden nimissä ostaa pieni varsa (ei oikea sentään). Tykkään itsekin aika paljon leluista...

Uusi yritys lähteä kotiin tekemään ruokaa. Näimme kuitenkin Raxin ikkunassa mainoksen Lastenviikoista. Alle 4-vuotiaat saivat syödä ilmaiseksi, joten näimme tässä hyvän lounasmahdollisuuden. Rax on siinä mielessä hyvä paikka syödä lasten kanssa, että siellä saa koota annoksen itse. Simo tykkäsi lihapullista ja nugeteista, Papu taas raejuustosta, letuista ja melonista. Minä pidin erityisen paljon sinihomejuustosta ja valkosipulista öljyssä, Antoni taas prinssinakeista.

Raxin jälkeen pääsimme lähtemään kotiin. Olipas hauska reissu!

En ottanut yhtään kuvaa koko päivänä, joten ohessa muutamia kuvia viime lauantailta, kun olimme katsomassa Särkänniemen päättäjäisten ilotulituksia. Ei Särkänniemessä, vaan kävlimme Mustalahden sataman kautta Näsinpuistoon. Oli aivan ihana ilta: lämmin ja vaalensininen.

Aurinkoisia syyspäiviä!