Eino Leinon päivä

Runon ja suven päivä. Eino Leino ja hänen runonsa saavat herkistymään, vaikka en kovin tarkasti hänen tuotantoonsa olekaan tutustunut. Aina silloin tällöin luen kokoelmaa, josta todennäköisesti löytyy lähes hänen koko runollinen tuotantonsa. Osa runoista on hyvin romanttisia, vekkuleitakin. Osa mielettömän kauniita, kuten oma lempparini (hieman kliseisesti) Nocturne, osaa taas en ymmärrä lainkaan. Isoäitini lempiruno Leinolta oli Hymyilevä apollo ja hän piti kovasti siitä, kun tämä runo (tai pituuden perusteella jo varmaan runoelma) luettiin radiossa. Itse en ole sitä koskaan kuullut, harmi. Mutta jotain Leinoa sentään kuuntelimme tänään, nimittäin ELE-yhtyeen Leino-lauluja (äänessä ihana Eva Louhivuori) sekä Vesa-Matti Loirin kokoelmaa, josta juuri tuo Nocturne löytyy (jostain syystä kaikki Loirin Leino-levyt ovat kateissa). Nautimme suvesta (osan siitä istuin itse elokuvateatterissa ja katselin mielenkiintoisen ja melkoisen hyvän Armi elää! -elokuvan), joka nyt on parhaimmillaan.

Kaunista runon ja suven päivää kaikille! 

Nocturne 

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino

P.S. Sain tänään hassun kuvan lapsista, että taidanpa jakaa sen tännekin. En tiedä, onko se muista hauska, mutta meitä se nauratti. Yritin saada lapsista kivan kuvan, mutta he vain näyttivät kieltä ja venyttivät silmiä niin, että näyttivät ihan höpsöiltä. Sanoin, että olkaapa nyt kullanmurut nätisti ja olivathan ne. Hienosta kuvasta tuli omituinen, kun eräät varpaat sattuivat Simon kruunuksi. Aluksi luulin niitä Sonjan varpaiksi, mutta ne ovatkin lasten alla makaavan isukin. Hieman kreisiä!