Lukeminen on sujunut edelleen. Viime keskiviikkona sain loppuun mahtavan Isomäen Heräämisen. Kirja oli taattua Isomäki-laatua: jännitysta, toimintaa, outoja tapahtumia, yllättäviä käänteitä ja pohdintaa maapallon tulevaisuudesta. Kuten jo aiemmin mainittu, Isomäen tyyli kirjoittaa uppoaa minuun ihan täysillä.
Torstaina hurautin bussilla Helsinkiin. Sain bussissa hyvin seuraavan kirjan, eli venäläisen Alexandra Marininan dekkarin Kuoleman käsikirjoitus (Nezapertaja dver, 2001), alkuun, vaikka uni vei lopulta voiton. Niin käy aina.
Pääsin Helsingissä hurvittelemaan äitin kanssa. Torstaina kävimme Studio Pasilassa katsomassa musiikkinäytelmää Kummitusjuna. Näytelmä vaikutti ensi alkuun epäilyttävän kammottavalta, mutta muuttui sitten hyvinkin mielenkiintoiseksi ja lopulta sitä olisi katsellut pidempäänkin. Ideana oli, että Mellunmäen metroasemalta lähtien näytelmässä käytiin läpi metroasemia ja jokaiselle löytyi joku makaaberi tarina. Oivaltavia, koskettavia ja groteskeja episodeja (erityisesti miehen ja pakastimessa olevan vaimon välinen kohtaus), joissa ei oikein tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Näyttellijät olivat todella taitavia, lavastus yksinkertaisen kekseliäs. Bändi oli aivan huippu ja musiikki muutenkin toimi mehevästi. Näytelmässä kuultiin Anna-Mari Kähärän ja Jussi Tuurnan säveltämää musiikkia. Tykkäsin.
Perjantaina kävimme heti aamusta katsomassa Kätilö-leffan, joka sekään ei ollut mikään iloisin elokuva. Tykkäsin kuitenkin siitäkin kovasti (Krista Kosonen on aina ihana, Tommi Korpela hyvällä tavalla kammottava ja Lauri Tilkanen surumielisen suloinen, mutta entäs PPP:n hampaat!). Onneksi oli äiti turvallisesti vieressä. Meidän lisäksi salissa oli vain yksi vanhempi rouvashenkilö, jolle olisi tehnyt mieli huikata hurjimpien sotakohtausten aikana, että tulepas meidän viereen istumaan.
Illalla saapui loppu perhe mummikkalan kautta mummalaan ja lauantaina käytiin juhlimassa veljen synttäreitä. Oli taas tapahtumatäyteinen viikonloppu. Kivaa! Sunnuntaina ajellessamme pimeydessä kotiinpäin maisema muuttui ihan valkoiseksi ja Tampereella olikin kymmenisen senttiä lunta maassa.
Viikko on taas lähtenyt käyntiin ja huomenna onkin jo keskiviikko. Kohti joulua mennään! Nyt kirjan pariin ja sitten nukkumaan. Makeita unia!
P.S. Tänä vuonna en varmaan jaksa pitää erityistä blogijoulukalenteria, vaikka ajatus olisikin ihana. En yksinkertaisesti jaksa avata joka päivä konetta, kun on valtavasti luettavaa varsinkin, kun tuo kognitiivinen neurotiede -kurssi alkoi ja siinäkin olisi kirja painavaa asiaa luettavana. Mikä siis on kivaa, mutta rajoittaa koneella oloa. Onneksi on aina mainio partiolaisten joulukalenteri, jonka parissa toivottavasti mahdollisimman moni viihtyy.
P.P.S. Vaikka blogijoulukalenteria ei tulisikaan, se ei silti tarkoita, ettenkö edelleen rakastaisi joulua. Tänä vuonna oma trendini on, että hiljaa hyvä tulee. Rauhallinen joulu, paras joulu. En jaksa kuunnellakaan muuta joulumusiikkia kuin harrasta jouluhyminää. Lumista joulunodotusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti