kaksi katkelmaa

"Mutta oli syksy, katua pitkin kiiti kostea tuuli, taivas oli ehtymättömien pilvien peitossa, maa oli kurtistunut, tullut likaiseksi ja onnettomaksi..."

Maksim Gorki: Maailmalla (V ljudjah, 1915 - 1916, suomentanut V. Kallama)

"Minua miellytti käydä kirkossa; seisten jossakin nurkassa, missä oli tilaa ja pimeää, minä mielelläni katselin kaukaa ikonostaasia: se aivan kuin ui kynttilöiden valossa, valuen vuolaina kultaisina puroina alttarikorokkeen harmaalle kivilattialle; ikonien tummat hahmot liikkuivat hiljaa; alttarioven kultaiset pitsit värisevät iloisesti, kynttilöiden tulet riippuvat sinertävässä ilmassa kuin kultaiset raipat, ja naisten ja tyttöjen päät muistuttavat kukkia. 

Kaikki ympärillä oleva on sopusoinnussa kuoron lauluun, kaikki elää sadun omituista elämää, koko kirkko huojuu hiljaa, aivan kuin kehto - huojuu mustassa tyhjyydessä, paksussa kuin terva."

Maksim Gorki: Maailmalla (V ljudjah, 1915 - 1916, suomentanut V. Kallama)