Huushollista palattuamme lähdin minä kävelylle ja minnekäs muualle kuin Pyynikin maisemiin. Ajattelen aina, että nyt kyllä menen katsomaan jotain uutta, Pispalaa vaikka, mutta sitten, kun lähden, kävelen samoja polkuja. Jokin tuolla Pyynikillä vetää puoleensa. Ehka se, että vaikka ollaan kaupungissa, on siellä aivan kuin luonnon keskellä. Ja rakastan, siis todella rakastan niitä näköalapaikkoja, josta niin hienosti näkyy Pyhäjärvelle.
Jälleen oli aurinkoinen päivä, ihana! Olen hullaantunut tähän pakkassäähän. Sekin on kivaa, että lunta ei ole liikaa. Kävelemään pääsee melkein missä vaan eikä lenkkipoluille ole tehty latuja. Ei, että vastustaisin hiihtämistä, mutta kun itsellä ei ole suksia, niin laduista ei ole mitään hyötyä. Salainen haaveeni kyllä on, että joku talvi vielä hommaan sukset.
Pyynikillä oli yllättävän hiljaista. Vastaani taisi tulla ainoastaan kaksi ihmistä. Välillä siellä oikein kuhisee ihmisiä ja toisinaan ei ole ketään. Voi sitä rauhan ja avaruuden tunnetta tuolla ylhäällä harjun päällä. Ja kun metsästä tulee pois, niin kaunista katsottavaa riittää silti: vanhoja puu- ja kivitaloja, puutarhoja, joita ei voi olla vilkuilematta.
Kävin kai kovin vilkasta dialogia pääni sisällä, kun kotiin tullessani sanoin Antonille, että aivan kuin olisin jutellut jonkun kanssa, mutta kun mietin, en ollut törmännyt keheenkään, jonka kanssa olisin sanoja vaihtanut. Kai se sitten oli joku päänsisäinen juttu.
Sellainen oli kävelyreissu tänään. Ensi kerralla ehkä erilainen tai sitten sama vanha reitti.
Kotona tehtiin mustikkamuuttia (eli smoothieta, onko tuolle sanalle jotain kivaa suomalaista vastinetta?), joihin olen muutaman kerran jälkeen jäänyt ihan koukkuun. Mustikoita, rahkaa, auringonkukansiemeniä ja maitoa. Banaanikin käy joukkoon, vaikka en itse siitä niin välitäkään. Ja mansikat käy hyvin mustikoiden tilalle. Nam! Lapsetkin tykkää. Hyvä keino saada Papu "juomaan maitoa". Mustikkaviikset sopivat aivan mainiosti meidän tytölle, joka ei vielä saa imettyä pillillä paksua tökiöttiä. Simolla taas pitää olla kaksi pilliä.
Sain muuten eilen luettua sen Joanne Harrisin kirjan. Se oli hyvä, vaikka loppu oli vähän liian traaginen minun makuuni. Olisin kovasti halunnut tarttua äitin lainaamaan Camilla Läckbergin Enkelintekijään, mutta ajattelin, että ensin yksi Hemingway (Jäähyväiset aseille) ja sitten vasta ruotsalaisherkkua. Hemingwayn tyyli kirjoittaa on aivan ihanaa. Luin viime vuonna jossain vaiheessa herran novellit ja ne olivat aivan huippuja.
Nyt taas hyvää yötä ja hauskaa huomista, joka muuten on jo torstai ja saamme ihania naisvieraita Tuusulasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti