lucian päivä

Ah, valoa, jos mitä, tämä maa nyt tarvitsee! Ja tänään sitä saatiin: lunta ja Luciaa. Suunnitelmissa oli käydä ensin Tallipihalla katsomassa Tiernatyttöjä ja sen jälkeen kuljeskella Vapriikkiin seuraamaan Lucia-kulkuetta. Jostain syystä lapset olivat aivan veto pois (ehkä viimeviikkoinen kuumeilu ja nyt ilmestyneet paukamat - vesirokko kai sittenkin, vaativat veronsa), joten päädyttiin vain viettämään hetki Tallipihalla ja tultiin sitten kotiin.

Jos jostain tietää, että lapset eivät ole aivan kunnossa, on se, että he eivät mene peuhaamaan lumeen. Yleensä pienikin lumimäärä saa lapset pomppimaan, pyörimään, kaivamaan ja innostumaan uusiin leikkeihin. Tänään ei paljon lumipöpiyttä nähty.

Tallipihalla Tiernatytöt esittivät perinteistä tiernapoikanäytelmää, joka on minulle joulunodotuksen kohokohta. Onneksi tiernapojat eivät ole ihan kokonaan menneet pois muodista ja useissa kaupungeissa näytelmää näkee aina jossakin. Vuonna 2013 onnistuttiin vahingossa näkemään näytelmä Helsingissä, kun joukko nuoria keräytyi esittämään tätä Stockmannin edustalle. Olin onnellinen. Viime vuonna kävimme Särkänniemen Koiramäessa, jossa näimme koiraversion näytelmästä (on muuten myös suosittu kirja ollut taas viime päivinä tuo Koiramäen Martta ja tiernapojat, kiitos Mauri Kunnas tästäkin). Se oli ihan ok ja pääasia, että edes koiraversio. Tänä vuonna sitten tuo Tiernatyttöjen versio, joka oli tosi hyvä!

Vähäinen lumi antoi esitykselle kauniit puitteet Tallipihan vanhojen, idyllisten rakennusten ja kevyen jouluvalaistuksen kanssa.

Käytiin katsomassa ponia ja aasia, jotka olivat koko ajan kiinni toisissaan. Aasi veti ponia harjasta ja huri karvaa. Poni vähän viuhtoi päätään, mutta tuntui melkein nauttivan saamastaan, melko raisustakin, huomiosta. Mahtava talvikarva kaksikolla.

Lapset kävivät perinteisellä karuselliajelulle. Vanhanajan karuselli on suloinen kuin mikä. Ja joulumusiikki soi.

Lapset söivät makkarat ja me Antonin kanssa maistelimme loimulohta: herkullisen suolaista ja tillistä, nam!

Kylmissään olevat lapset halusivat takaisin kotiin. Kieltäytyivät jopa uudesta karuselliajelusta. Päätimme jättää Lucia-kulkueen väliin ja lähdimme lumista maisemaa ihaillen kohti kotia.

Tänään teki ekan kerran tänä talvena mieli kuunnella Kate Bushin 50 Words for Snow -levyä. Siinä on niin hyvä tunnelma, joka sopii täydellisesti näihin ensilumisateisiin: kun on pimeää ja lumi tipahtelee hiljalleen katulampun valossa.

We're over a forest.
There's millions of snowflakes.
We're dancing.

The world is so loud. Keep falling and I'll find you...

Kotona katselimme Yle Areenasta viime vuoden Lucia-neidon kruunajaisia ja kuudelta näimme myös, kuinka tämän vuoden Lucia (oikealta nimeltä muuten Sonja) asteli alas Suurkirkon portaita. Kaunista!

Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki.
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo, 
Pyhä Lucia, 
Pyhä Lucia. 

Luimme Lucian menneisyydestä erilaisia versioita: silmien irroittamista ja rovioita... Aika traagista. Lauloimme myös tiernapoikia siitä Mauri Kunnaksen kirjasta.

(Katsoimme myös Lego Ninjagoa, mutta se ei sovi nyt ollenkaan tähän joulutunnelmaan, joten en kerro siitä sen enempää.)

Valoisaa Lucian päivän viimeisiä tunteja (no, melko pimeää jo on)!