Linnanmäki 2018

Meille on muodostunut jo pieneksi perinteeksi käydä kesällä mumman luona ja siinä samalla Linnanmäellä. Tänä vuonna sukulaistytön rippijuhlat sattuivat samalle päivälle kuin meidän Lintsireissu, joten mumma joutui jättämään tämän huvin välistä ja me nuo ihanat juhlat. Tämä oli miehen ainoa vapaa viikonloppu heinäkuussa, joten nyt näin. Silloinkin oli kuuma!

Me lasten kanssa pääsimme jo vähän aikaisemmin mumman luokse. Kävimme ensin kolmistaan eläinmuseossa eli eläintieteellisessä museossa eli Luomuksessa. Aina yhtä mahtava paikka! Tällä kertaa oli aika nihkeä ilma sateen ja lämmön takia ja porukkaakin oli museossa paljon. Me kiersimme suunnistuslappujen kanssa ja etsimme sanaristikkoon oikeita eläimia. Suunnistaminen oli hauskaa ja lapset osasivat katsoa huonekarttoja tosi hienosti. Söimme eväät yläkerran eväspaikalla ja jatkoimme sitten "metrolla mummolaan".

Sattui hauskasti, että mumma saapui samaan aikaa töistä, kun me tulimme heidän pihalle. Joku lapsista tokaisi, että onks toi mumma ja olihan se. Sitten juostiin syliin!

Koska meressä oli sinilevää, emme päässeet uimaan. Vietimme perjantain takapihalla. Lauantaina tuli meidän isukki ja jossain vaiheessa saapui Leo. Kissa katseli kuumissaan meidän touhuja. Kun yksi tuli sisään, toinen meni ulos, joku lähti kauppaan ja oli sellaista pientä hyörinää. Aamupäivän ja osan iltapäivästä vietimme Myllypuron liikuntapuistossa etsien aarretta, tasapainoillen ja poimien vadelmia pusikosta. Oli todellinen heinäkuun helle! Söimme pihalla, vaikka lasten ruokailua häiritsivät ampiaiset ja he siirtyivät sisälle. Teimme mansikkakakun ja juhlistimme kesää. Ilta meni taas pitkäksi, kun oli juteltavaa ja kuulumisten vaihtoa. Mukavaa!

Sunnuntaina lähdimme jo aikaisin kohti Linnanmäkeä. Veimme osan tavaraoista Rautatieaseman säilytykseen ja sitten kätevästi ratikalla Lintsille, jonne oli menossa tuhottomasti ihmisiä meidän lisäksi. Mutta sinne ne vain kaikki mahtuivat.

Linnanmäki on ihana! Alue on pinta-alaltaan melko pieni verrattuna siihen, mitä kaikkea sinne on saatu mahtumaan. Huomasimme, että Munaralli ja Vekkula olivat poissa. Ihan hyvä siis, ettei mumma päässyt, koska olisi varmaan harmittanut, ettei oltaisi päästy perinteiselle munarallille. Vähän meitäkin harmitti (joku saattoi tirauttaa muutaman dramaattisen tekokyyneleen)! Toinen, mihin ei päästy, oli Taikasirkus ja sekin harmitti hetken aikaa. Mutta pääsimme moneen muuhun laitteeseen: monorailiin, hevosiin (kuvia alla, minäkin kävin, vaikken kuvissa näy), pelletaloon, vesiradalle (jonne Sonjakin oli nyt tarpeeksi pitkä), Hiphoppiin, kummitusjunaan, karuselliin, helikoptereihin... Kävimme jätskillä Benillä ja Jerryllä ja sieltä sai herkullista kirsikkajäätelöä (oma suosikkini!). Söimme eväitä ja nautimme kauniista ympäristöstä. Linnanmäellä on tosi paljon katseltavaa, vaikkei laitteisiin menisikään. Kojut ja laitteet ovat kauniita, kukkaistutukset ja vesisuihkut hienoja. Tila on käytetty hyödyksi niin, että kaikkialla on jotain hauskaa. Vau!

Meillä ei ollut tuhottomasti aikaa, joten jossain vaiheessa oli vain pakko lähteä takaisin kohti Rautatieasemaa. Päivää Lintsillä olisi voinut varmasti jatkaa ihan loppuun asti, kuten viime vuonna. Valitsimme jokainen vielä viimeisen laitteen, johon halusimme mennä. Sonja valitsi Hiphopin (kuva yllä), Antoni sen vesiradan (en muista ikinä sen nimeä, no sellainen koskiseikkailu), Simo karusellin ja minä maailmanpyörän. Kaikkiin muihin ehdittiin, mutta maailmanpyörä jäi tällä kertaa välistä. Vaikka jonot menevätkin eteenpäin sukkelasti, niin kyllä jonottamiseen menee aika paljon aikaa ihan huomaamatta.

Ihana Linnanmäki! Kävimme keskustassa äkkiä isolla Stockmannilla (lapsille leluja) ja Gina Tricotilla, josta sain kuivan mekon junamatkalle. Kastuin siellä vesiradalla ihan kunnolla. Ainiin, se pitää mainita, että Lintsillä on mahtava "ilmainen laite", sellainen rata, josta tulee erilaisia vesisuihkuja. Näitä vesisuihkuja pitäisi periaatteessa yrittää väistellä, mutta tällaisena kuumana päivänä mieluummin antaa suihkujen kastella. Lapset olivat onneksi varautuneet tähän ja saivat kastella itsensä ihan märiksi. Virkisti varmasti! Tämän jälkeen vain kuivat vaihtovaatteet esiin. Rata oli yksi odotetuimmista jutuista tuolla.

Pääsimme junaan, jossa oli mukavan viileä ilma ja sitten onnellisina kotiin. Muilla oli maanantai vapaa, minulla töitä (mutta tiistai ja keskiviikko lomaa!). Töissä on itseasiassa kivaa ja mikä parasta, siellä on ilmastointi, eli viileä maanantai tiedossa! Kiitos mummalle rannekkeista ja huolenpidosta!