Summer’s almost gone…

Summer’s almost gone 
Summer’s almost gone 

Almost gone 

Yeah, it’s almost gone 

Where will we be 

When the summer’s gone? 

Kesän päättymisen voi jo aistia ilmassa ja ihmisten mielissä. Enää ei tee niin kovasti mieli uimaan tai laittaa pelkkää t-paitaa päälle. Takkia en ole silti pukenut, vaikka aamuisin lämpötila on lähellä kymmentä astetta ja pyöräillessä tuntuu, että sormet jäätyvät. Ylämäissä onneksi lämpiää.

Yhtenä päivänä menneellä viikolla tulin ulos työpaikan ovesta ja sain ihmeekseni kokea lämpöaallon. Samaan aikaan ovesta tullut nainen tokaisi, että nytpäs oli iloinen yllätys ja tosiaan, on mukava tulla viileästä ilmastoinnista sopivaan lämpöön.

Tänään puolestani huomasin, katsellessani työpaikan ikkunasta ulos, että osassa vaahteroista on jo oranssit ja punaiset lehdet. Milloin näin on päässyt käymään, eihän vielä ole ruska-aika. Vaivihkaa kaikenlaista tapahtuu eikä aina kiireisessä arjessa muista jäädä katsomaan, mitä muutoksia luonnossa on käynnissä. Haluaisin olla aina muutoksessa mukana. Onneksi on hetkiä, jolloin voi tuijotella ikkunasta ulos...

Morning found us calmly unaware
Noon burn gold into our hair

At night, we swim the laughin' sea

When summer's gone

Where will we be

Where will we be

Where will we be

Viime viikonloppuna lähdimme pienelle kävelylle. Ajattelimme, että emme mene katsomaan Laikunlavan ulkoilmaleffaa, koska se alkaa vasta kello 20.30, siis iltapala-aikaan. Lähdimme ulos hyvissä ajoin, mutta kotona olimme vasta joskus samoihin aikoihin, jos olisimme menneet elokuvaa katsomaan. No, ehkä lapset viihtyivät paremmin puistoissa kuin 1920-luvun neuvostoelokuvan parissa. Leikimme, pojat pelasivat, ihastelimme Sonjan kanssa Lukkosillan lukkoja (yritimme löytää kauneimman), ihmettelimme Antonin kanssa, miten lapset ovat kasvaneet eivätkä enää tarvitse meitä leikkipuistossa, vaan kavereita löytyi paloautoleikkeihin ihan muista tyypeistä ja nautimme lämpimästä illasta. Kohtasimme yhden narkkarin, joka ystävällisesti luovutti Tuomiokirkon pikkupuiston meidän käyttöön.

Kiersimme seitsemän leikkipuistoa: Pyynkin kirkkopuiston leikkipaikan, Pikku Kakkosen puiston, Tuomiokirkon leikkipaikan, Aleksandra Siltasen leikkipuiston Vapriikin vieressä, Tallipihan leikkipaikan, Tiitiäisen puiston ja lopulta ihan pikaisesti Väinö Linnan puiston. Näimme upean auringonlaskun ja Väinö Linnassa todistimme lepakoiden lentoa. Olin niin onnellinen, kun luulin jo, että puiden kaatamiset ja remontit olisivat hävittäneet lepakot meidän kotikulmilta, mutta olihan niitä siellä. Pitäisiköhän hankkia sellainen detektori, jolla voi kuulla lepakon ääntä… Olen lepakkofani.

Morning found us calmly unaware 
Noon burn gold into our hair 

At night, we swim the laughin' sea 

When summer's gone 

Where will we be 

Tunnistatko kappaleen, jonka olen tähän oheen lainannut? Se on The Doorsin ihana Summer's almost gone, jossa on huima kesänloppumisen tunnelma. Onneksi ennen talvea tulee kuitenkin syksy. Doorsia tulee kuunneltua ihan liian vähän. Ehkä tänään laitan Waiting fot the Sun -levyn soimaan mainion Muumiperheen lauluretken sijaan...

Summer's almost gone 
Summer's almost gone 

We had some good times 

But they're gone 

The winter's comin' on 

Summer's almost gone

Huomenna on kesän viimeinen päivä ja matkustan itsekseni äidin luokse Helsinkiin, vietetään naisten teatteriviikonloppua! Se on aina jännittävää, yksin matkustaminen nimittäin. Jännittävää ja ihana samaan aikaan.

Kun lähden on vielä kesä ja kun palaan, on saapunut syksy! Elo- ja syyskuun taitteella on itselleni kamalan suuri merkitys, vaikka eihän päivät siinä mitenkään merkittävästi muutu, mutta kuitenkin...

Värikästä viikonloppua!

P.S. Tänään soitettiin sekä muumeja että Doorsia sekä sen lisäksi Bo Kaspers Orkesteria!

P.P.S. Kuvat ovat viime viikonlopun kävelykierrokselta, siis siltä kertomaltani puistokierokselta, sunnuntaina teimme retken ilman kameraa, joka harmitti, koska olimme taas veden äärellä kauniissa maisemissa, mutta toisaalta on aika nautinnollista kulkea ilman tavaroita.