Herättiin aamulla ei-niin-kovin virkeinä. Simo taisi olla ainoa, joka nukkui hyvät unet. Sonja suostui nukahtamaan vasta joskus yhdentoista jälkeen ja muutenkin unet olivat katkonaiset. Mieli olisi tehnyt köllötellä sängyssä vaikka kuinka pitkään, mutta ei auttanut muu kuin nousta ja syödä aamupuurot. Jostain ihmeen syystä olimme täydellisesti aikataulussa. Oltiin suunniteltu, että klo 10 olemme valmiina lähtöön ja tasan kymmeneltä oli tavarat pakattu vaunuihin ja rattaisiin ja joukkio liikkeellä.
Kohtaamispaikkana oli Sorin aukio ja siellä oli jo paljon porukkaa. Simon ohjaaja otti pojan haltuunsa ja se oli sitten menoa. Tai vähän odottelua ja ryhmittymistä ja sitten lähti tanssiva juhlakulkue neljän jättimäisen lapasen johdolla liikkeelle. Kulkue oli varsin upea. Tanssijoilla oli hienot juhlavaatteet päällä ja he lauloivat erilaisia kansanlauluja (mm. oma lempparini Kis-kis-kis-kis kippurahäntä, huomenna mennään Lappeenrantaan...). Oli pieniä ja isoja tanssijoita, miehiä ja naisia, poikia ja tyttöjä. Myös aiemmin näkemämme intialaiset, unkarilaiset, puolalaiset, virolaiset ja venäläiset tanssijat olivat mukana. Kulkue tanssi Sorin aukiolta Pyynikin urheilukentälle. Olimme varustautuneet eilisen sään mukaan aika lämpimiin vaatteisiin, mutta osoittautuikin, että päivästä tuli aurinkoinen ja kaunis. Varjossa oli sopivasti viileää, mutta auringon puolella mukavan lämmin.
Seurattiin kulkuetta ihan vierestä. Vilkuteltiin Simolle ja sen kavereille (saimme kuulla myöhemmin, että syy heidän hihittelyyn oli, että olivat kuvitelleet meidän vaklaavan heitä). Sonja nukahti taas matkalla vaunuihin, joten kaikkea ei tyllerö nähnyt, mutta jotain sentään.
Oli hieno tunnelma, kun koko Hämeenkatu oli suljettu kulkuetta varten. Todella, todella hauskaa! Mukavaa oli myös se, ettei vauhti ollut liian kova näille ihanille pienille, vaan kaikki jaksoivat kävellä koko matkan käsi kädessä.
Perillä urheilukentällä me katsojat pääsimme ensin istumaan ja vasta sitten tanssijat tulivat nurmelle. Saatiin Antonin kanssa hyvät paikat ihan eturivistä. Katsomo oli hyvin vanha puurakennelma ja välillä tuntui, että penkit huojuivat siihen malliin, että kohta tipahdetaan. Toisaalta siinä sitä olikin tunnelmaa.
Simo, Ilakat ja muut alle kouluikäiset esiintyivät toisina. Heidän ekan osuutensa nimi oli Hei mennääks! ja siinä yhdisteltiin kaksi kappaletta: Maija Baricin (joillekin varmasti tuttu Nukketeatteri Samposta ja hyvästä musiikista) säveltämä ja sanoittama hyvin koskettava biisi Joen laulu (jonka Olli Kari lauloi niin ihanasti, että siinä silmät kostuivat) ja sitten Olli Karin säveltämä Hupsista keikkaa. Suloista, suloista, suloista! Toinen osuus oli sahaava ja vähän räväkämpi Pienillä poluilla, joka niin ikään oli Maija Baricin säveltämä ja sanoittama kappale.
Tanssien väliin luettiin runoja, mm. yksi omista suosikeistani, nimittäin Kirsi Kunnaksen Siilin kuutamo.
Lopussa Ilakat pääsivät vielä "lavalle" kaikkien muiden kanssa, kun tuli osuus Folkjam goes Wanhat. Tuossa yhteistanssissa oli tosi hauska koreografia, mutta enhän minä sitä osaa näin sanallisesti kuvata.
Kaikenkaikkiaan ihan huippujuhla ja hieman tuli haikea oli, kun tanssit oli tanssittu ja oli aika lähteä kotiin. Onneksi meillä on kotona pieni tanssittaja, joka ohjaa meitä kolmea muuta. Simo esittää omaa ohjaajaansa ja me muut ollaan pieniä tanssijoita, paitsi että välillä minäkin saan olla ohjaajan sisko, joka siis myös on ohjaajana nuorisoseuralla. Täytyy muuten sanoa, että Ilakoilla ja muilla lapsiryhmillä on tosi hyvät ohjaajat ja lapset voi huoletta uskoa heidän huomaan.
Mukavaa alkavaa viikkoa ja kotoisaa juhannuksen odotusta!
Kuuletko joen laulun,
hiljaisen kuin kuiskauksen?
Kuuletko kertomuksen,
ihmeellisen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti