Eräänä, hieman pilvisenä (ei ehkä paras kimalaissää), päivänä lähdimme metsästämään kimalaisia. Tarkoitus oli siis löytää kimalaisia ja yrittää tunnistaa niitä lehden kuvan perusteella. Joitakin pörriäisiä oli liikenteessä, mutta ihan heti emme kimalaisia löytäneet. Kukassa olivat mm. sireenit ja omenapuu sekä joitakin kukkapenkki ja -ruukku kasveja, kuten orvokki.
Muistelimme, että aiempina kesinä Pyynikintorin viereisessä pikkuisessa Heinäpuistossa on ollut paljon kimalaisia. Vielä puistossa ei kuitenkaan kukkinut mikään kasvi, vaan heinät olivat vasta alkutekijöissään. Joku ampiainen taisi suristella siellä, mutta siitä emme tällä kertaa olleet kovin kiinnostuneita (okei, lapset juoksivat hysteerisinä pakoon, vanhemmat yrittivät rauhoitella).
Matka jatkui kohti Kisakentänpuistoa. Matkalla sinne oli joitakin kukkivia kasveja (ehkä sireenejä), joista bongasimme muutamia kimalaisia. Luonto-lehden kuvan perusteella kysessä oli kartanokimalainen, jolla on ruskeanoranssi ylävartalo ja valkea peräosa. Tulipas innostunut olo! Välillä on mukava tehdä jostakin asiasta pieni projekti, kuten nyt vaikka kimalaisista. Tulee tutustuttua johonkin aiheeseen vähän paremmin ja on tosi hauska porukalla etsiä ja tutkia asiaa. Suosittelen kokeilemaan (mm. kasvit, linnut ja ötökät ovat kivoja aiheita, mutta hauska projekti voi olla vaikkapa etsiä tietynlaisia autoja).
Kisäkentänpuistossa oli ihana kukkaloisto, sillä omenapuut olivat täynnä kukkia ja terälehtiä satoi kauniisti alas aina tuulenpuuskan iskiessä. Myös kukkapenkeissä kukki vielä tulppaaneja ja muita alkukesän kukkia, jotka selvästi kiinnostivat erilaisia pörriäisiä.
Violettina kukkiva kasvi kiinnosti kimalaisia niin kovasti, että niiden polvihousut (tai takajalkojen vasut) olivat aivan pulleat ja kirkkaan oranssit. Hyvä, kun jaksoivat enää nousta lentoon. Mielenkiintoista seurattavaa! Arvelimme näitäkin kartanokimalaisiksi. Omenapuun kukissa samannäköisiä kimalaisia pyöri myös täydessä työn touhussa. Eivät ne kauan aina yhdessä kukassa pysyneet: kiersivät ensin kovaa vauhtia monta kukkaa ja syöksyivät sitten jonnekin kauas, missä niiden pesät nyt sitten olivatkaan.
Meillä on kotona joku tosi vanha kirja kimalaisista (ostettu pari vuotta sitten Lastenkirjainstituutin Kirjabasaarista), jonka lapset aika ajoin kaivavat esiin ja kuuntelevat korvat höröllä kimalaisten elämästä. Välillä on tosi kiva lukea lapsille ihan oikeista eläimistä inhimillistettyjen eläinten sijaan (jotka nekin ovat parhaimmillaan tosi hyviä). Esimerkiksi se, että kimalaiskuhnurit kuolevat pian parittelun jälkeen voi kuulostaa (nykyihmisestä) kamalalta, mutta onkin ihan luonnollista (luonnossa kun ei oikeastaan ole hyvää ja pahaa - paitsi ihminen) ja tällaisille asioille on ihan loogiset selitykset (kuhnuri eli koiras on täyttänyt tehtävänsä).
Kimalaisten ohessa ihailin kukkia, ihania valkoisia omenankukkia ja violetteja sireenejä (olivat juuri parhaimmillaan, kun osa kukista oli vielä nupussa). Tänä vuonna, liekö viileällä keväällä ja alkukesällä ollut osuutta asiaan, puut ovat kukkineet tosi runsaasti ja kauniisti. Puut ovat ihan täynnä kukkia, myös mm. tuomet hieman aiemmin. Harmi, että kukinta kestää kovin lyhyen ajan. Toivottavasti pörriäiset ehtivät pölyttää mahdollisimman paljon mustikkaa sun muuta. Aina ei edes tule ajatelleeksi, miten tärkeitä pölyttävät ötökät ovat luonnon, mutta myös ihmisen kannalta. Onkohan niillekään enää kohta kaupungeissa pesäpaikkoja, kun kaikki luonnollinen halutaan jyrätä betonilla ja asvaltilla.
Tutkimme Kisakentänpuistossa kimalaisia ja suurin osa tuntui olevan kartanokimalaisia. Yksi saattoi olla tumma kivikkokimalainen, mutta siitä emme olleet ihan varmoja, sillä kaveri lensi niin nopeasti pois näkyviltä. Toisaalta ei sen niin väliä, vaikka lajitunnistukset eivät ihan oikein menisikään, pääasia, että on hauskaa tutkiessa.
Täytyy tehdä uusi kimalaiskävely vielä vähän myöhemmin kesällä, varsinkin sitten, kun Heinäpuistossa ne kukat kukkivat, sitten pitäisi olla kimalaisia vilisemällä. Kisakentänpuistosta (Kalakarhu-suihkulähteeltä) matka jatkui Marianpuistoon, jossa Atlastyttö-patsaan juureen oli istutettu kauniita orvokkeja, mutta ei niissä yhtään kimalaista ollut (onkohan ylipäänsä?). Menimme sitten vielä leikkimään porkkanapuistoon. Hyvä reissu kaiken kaikkiaan, vaikka kimalaisia oli melko vähän, mutta olipa kuitenkin.
Pörriäiset on jees! (löysin tänään Suomalaisen superalelaarista kirjan nimeltä Nähdään majalla, pörriäisagentit, joka kertoo pörriäisistä ja erityisesti mehiläisistä, oikein mukava lastenkirja, jonka on tehnyt kolmikko Niemelä-Pelliccioni-Rönkä, kirjassa on mm. hieno kuvitus)
Kimalaisrikasta kesää!
Pörriäisiä on hauska bongailla! Ja kirja on hyvä! Hyvät ja hauskat olivat myös nämä kuvat.
VastaaPoista