Kukkiva Tampere

Kevät lämpeni hitaasti eikä kesän alkukaan ole ollut kovin lämmin. Itseasiassa on ollut oikein mukavaa, kun ei ole tarvinnut liiemmin hikoilla (tosin joinakin päivinä asvalttipihat ja -kadut ovat olleen jo kuumuutta hohkaavia). Luonto on nyt kauneimmillaan (yksi aika vuodesta, kun luonto on kauneimmillaan): tuomi kukkii ja omenapuut, sireenitkin ovat nupuillaan. Kaikki on runsasta ja rehevää, vielä heleän vihreää. 

Monesti tulppaanit ja narsissit ovat kuihtuneet jo kesäkuuhun tultaessa, mutta vielä niitäkin on jäljellä ja kukkivat oikein upeasti. Kaupunki on täynnä hyvin suunniteltuja kukkapenkkejä ja toisaalta taas jokaisesta asvaltin kolosta ja kiveysten reunamilta tuntuu puskevan esiin jotain vihreää. On hauska tarkastella, mitä kaikkea kaupungissa kasvaa. 

Meillä alkoi kesäloma ja ollaan jo ehditty tehdä kaikenlaista, vaikka ei mitään sen kummempaa, mutta käyty paljon ulkona ja nautittu olostamme. Tuntuu, että aika hurahtaa kamalan lujaa vauhtia. Olin etukäteen ajatellut, että ehdimme viettää leppoisia, joutilaita päiviä, mutta eihän se ihan niin menekään. On terveystarkastuksia ja hammaslääkäreitä, pyörä- ja kenkäostoksia. Mutta mikäs siinä, mukavaahan sekin, varsinkin, jos sadepäivät yllättävät (joista tosin itse pidän kyllä). 

Alkuviikosta kävimme kävelyllä Mustalahdessa, jossa ihastelimme tukkakoskelokoirasta ja heittelimme jättiläismäisiä ja minimaalisia kiviä veteen. Miten hauska onkaan kuunnella ääntä, jonka erilaiset kivet synnyttävät. Isot, laakeat kivet suorastaan kumahtavat veteen, kun taas kourallinen pikkukiviä ripsahtaa sulokkaasti pinnan läpi. Kävimme myös Näsinpuistossa ja siellä oli huumaava tuomentuoksu. Satuimme sinne juuri sateen alkaessa, joka sai kaikan näyttämään supervihreältä ja kukat tuoksumaan vahvasti. Lapsilla oli keppihevoset mukana, joiden kanssa he laukkasivat pitkin hiekkapolkuja. 

Rauhaniemeen teimme pyöräretken (mukava reitti!) ja pesimme yhden hyvin pitkän maton. Mattojen pesu on hauskaa puuhaa, varsinkin, kun ei ole kasannut kaikkia mattoja pestäväksi yhtä aikaa. Aurinko paistoi ja oli tosi hyvä ilma. Heitin talviturkin. Vesi ei ollut kovin lämmintä, mutta ah, niin ihanaa. Uiminen on kyllä yksi parhaimmista asioista maailmassa.

 

Simon tanssien kesäjuhla meni hienosti. Heidän ryhmä senkun kehittyy. Ihana ryhmä se onkin. Oli mukavaa, kun pappa pääsi katsomaan tunnelmallista tanssijuhlaa Osmonpuiston laululavalle. Se on erinomainen esiintymispaikka ainakin näin kesäaikaan. 

Oho, kello on jo yli puolen yön. Se tarkoittaa, että meidän hääpäivämme on tänään. Montakos vuotta olemme Antonin kanssa ehtineet jo olla naimisissa? Kahdeksan. Onnea meille, rakas mieheni! <3

Illatkin tuppaavat näin loma-aikaan venymään. Aloitin lasten kovan painostuksen tuloksena lukea heille kolmatta Harry Potteria (Azkabanin vanki), jota emme malta koskaan lopettaa ajoissa, vaan vasta sitten, kun  lasten silmät jo painuvat kiinni. Ihan huippukirjoja nuo Potterit, vaikka aika jänniäkin. 

Kaunista kesäviikonloppua kaikille! Toivottavasti aurinko paistaa.