Saunapäivä

Vähän on jo ikävä viikoittaista saunavuoroa, vaikka vasta ollaan oltu kaksi viikkoa ilman. Meidän talon saunassa on erikseen talvi- ja kesävuorot, emmekä me ole ottaneet kesävuoroa, koska monesti käy niin, että perjantaina on muuta tekemistä, esim. iltauintia tai muuta mukavaa.

Tänään päästiin saunalle, vaikkakaan ei ihan saunaan asti kylpemään. Rajaportin saunalla Pispalassa vietettiin kyseisen saunan 111-vuotisjuhlaa ja samalla suomalaisen saunan päivää. Antoni oli jostain bongannut pienen mainoksen kyseisestä tapahtumasta ja koska ilmoituksessa kerrottiin siellä soittavan koko perheen yhden lempiorkesterin, nimittäin Juurikadun Orkesterin, emme tietenkään voineen jättää tilaisuutta käyttämättä nähdä tämä bändi. Onneksi menimme paikalle.

Jo pelkästään päivä oli sään puolesta tosi ihana: aurinkoisen lämmin, pihlajat ja sireenit rehevästi nupullaan, voikukan hahtuvia koko taivas täynnä, peltokanankaalia pientareet keltaisenaan. Täydellinen alkukesän päivä.

En ole aiemmin käynyt Rajaportin saunalla, en kylpemässä, mutta en myöskään edes pihalla. Ajatus löylyistä ja kylpemisestä idyllisessa saunamiljöössä kyllä houkuttaa, mutta jostain syystä ei ole tullut käytyä. Tilanne on kai syytä korjata jossain vaiheessa, sen verran lähellä sauna meitäkin on. Pihamaa on ihana! Tavallaan ahdas, mutta sellaisella kodikkaalla tavalla. Vanhoja rakennuksia ja nurkkauksia, missä vilvoitella. Tapahtumaa varten oli esiintymislava ja paljon penkkejä katsojille.

Piano-viuluduo Lehtinen-Lipasti

Pelkäsimme matkalla, että myöhästymme, mutta onneksi ohjelma oli myös hieman myöhässä. En ollut etukäteen tutustunut muuhun ohjelmaan kuin että juurikatulaiset soittavat viiden tienoissa. Onneksi ehdimme kuulla piano-viuluduo Lehtinen-Lipastia (mieletön sähköviulu), sillä he soittivat tunnelmallisesti - yllätys, yllätys - pianoa ja viulua. Oli hieno tunnelma, kun kauniissa kesäillassa soi upea musiikki ja voikukan hahtuvat leijailivat lähes tuulettomassa ilmassa.

Tellus

Seuraavana esiintyi Tellus-kuoro, jota johti monieleisesti Petra Poutanen-Hurme. Loistava kuoro esitti mm. Rajaportin saunalle tehdyn saunan lämmityslaulun. Ihan mieletön esitys! Naiset olivat pukeutuneet (tarkoituksellako?) ihanan värikkäästi ja kuoroesitykset ovat yleensäkin hyvin ilmeikkäitä. Lapsetkin tykkäsivät.

Juurikadun Orkesteri

Telluksen jälkeen vuoroon tuli odotettu Juurikadun Orkesteri, jonka muodostavat Anne-Mari Kivimäki (mm. haitari, laulu), Silja Palomäki (mm. laulu, klarinetti ja kannel) ja Ville Rauhala (mm. basso ja laulu) sekä tänään taitavana soitto- ja lauluvierailijana Vilho. Onpas osuvaa, että mainosjulisteessa sanotaan, että musiikkia sekä lapsille että aikuisille, sillä itse pidän tästä kansan- ja maailmanmusiikkiorkesterista ihan valtavasti. Meillä on muutaman kerran (ja tälläkin hetkellä) ollut orkesterin levy lainassa kirjastosta. Lapset (ja aikuiset) osaavat laulut ulkoa ja useampi kappale on Simolle tuttuja tansseista. Nautimme ja olisimme kuunnelleen pidempäänkin.

Jäin itsekseni kuuntelemaan vielä Belize-trioa, kun lapset lähtivät Antonin kanssa kahvioon hakemaan pullaa. Trio eli laulaja Kielo Kärkkäinen, kitaristi Antti Hyartt  ja viulisti Anri Tuohimäki on minulle ennestään tuntematon, mutta he esittivät juuri sellaista musiikkia, josta pidän. Aika maagisiin tunnelmiin se veikin, erityisesti espanjan kielellä esitetyt kappaleet. Aivan ihanaa!

Lähdimme Belizen vielä esiintyessä ja voikukkahahtuvien lennellessä ilmassa. Onnistuneet juhlat ja ihan mahtavaa, että tällaisia tilaisuuksia järjestetään: loistavia esiintyjiä, hyvää tunnelmaa ja mahdollisuus saunoa kaiken tämän keskellä. En olekaan ennen kuunnellut livemusiikkia saunan tuoksussa. Rentoa!

Kävelimme kotiin tulitikkutehtaan kautta ja ihmettelimme graffiteja. Täälläkään en ollut koskaan aiemmin käynyt, katsellut vain kauempaa. Tehdas oli jotenkin tosi hieno miljöö kaikessa kurjuudessaan: graffiteja, betoniseiniä, hajonneita ikkunoita ja kaikenlaista romua ja roskaa. Valo siivilöityi epätodellisesti ikkunoista ja voikukan hahtuvat tanssivat täälläkin sisätiloissa. Sanoinkuvaamaton tunnelma: rauha, kesän valo ja vihreä luonto ympäröivät vanhaa tehdasta.

Kotona jatkoimme lasten kanssa Harry Potterin lukemista, viimeisiä sivuja viedään. Lapset olivat kuin tulisilla hiilillä juonen pikku hiljaa paljastuessa. Rakastan äänen ja yhdessä lukemista. Muut nukkuvat jo, mutta ajattelin vielä lukaista omassa rauhassani hieman Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme -kirjaa. Se on jotenkin kovin haikeatunnelmainen, sillä se kertoo venäläisestä kirjailijasta Marina Tsvetajevasta ja tämän tyttärestä Stalinin vainojen aikana ja hieman sitä ennen 1920-luvulla. Tuohon aikaan sijoittuvat kirjat eivät oikeastaan voi olla kuin haikeita ja surumielisiä, ahdistaviakin. Pitää vain itse muistaa olla ahdistumatta liikaa.

Mutta nyt: Hyvää yötä ja mukavia kesäpäiviä! Kukkien tuoksua ja perhosia, kimalaisia ja muita ihania kesäjuttuja. Sopivan lämpimiä vesiä tietysti.