Syksy saapui, ihanaa! Viileää kesää seurasi viileä syksy ja nyt lokakuussa on suorastaan kylmä. Toppatakit ja villapaidat esiin! Kaunista on silti ollut. Puut ja pensaat ovat saaneet ruskavärinsä ja päivät ovat olleet kuivia, paitsi että tänään sataa. Sekin on mukavaa, vaihteeksi.
Nyt on lokakuun kolmas, mutta käännetäänpä katseet vielä syyskuulle, toiseksi viimeiseen päivään.Silloin oli perjantai (saunapäivä!) ja koko päivä aamusta iltaan oli sumuinen. Tein omasta mielestäni jännän havainnon: ennen sumupäivää päivälämpötilat olivat olleet aina yli 10 astetta. Sumupäivän jälkeen lämpötila on pysynyt päivällä selkeästi alle kymmenen asteen. Nyt esimerkisi lämpöä on kello kymmeneltä vain 7,1 astetta. Ehkä sumu on (kaiken muun lisäksi) luonnon tapa viilentää ilmaa kohti talvea. Esimerkiksi eilen oli todella kylmä ja kylmyys oli sellaista raakaa, puhdasta kylmää, johon ei oikein vaatteetkaan auta.
Hassua on, että olin muutama päivä ennen tätä ihaillut eräitä Lappi-kuvia Facebookissa ja miettinyt itsekseni, miten hieno sumu Käsivarren suunnalla oli ollut. Ajattelin, että harmi, kun täällä Tampereella on niin harvoin kunnon sumu, ehkä juuri kerran syksyssä. Ja sitten pari päivää siitä ja täällä oli täydellinen sumu. Suunnittelin vähän retkeä Pyynikin näkötornille, koska onko mitään hauskempaa, kuin mennä sumusäällä ihailemaan maisemia (vein kerran iskän ihailemaan Tamperetta tornista eikä mieleenikään tullut, että ehkä sumusäällä ei sieltä mitään näe)? No, ainakin olisi ollut erilaista katseltavaa. Simo ei kuitenkaan innostunut yhtään ajatuksesta, vaan halusi mieluummin päästä puistoon leikkimään. En sitten viitsinyt yksinkään lähteä. Mutta ihan kivoja maisemia löytyi Pyynikintorin ympäristöstä, vai mitä sanotte?
Joku ehkä kokee sumun harmittavana näköesteenä, kosteana mattona, joka ei ole kiva asia, mutta itse tykkään. Se tekee ympäristöstä turvallisen (samaan aikaan jännittävän) ja kietoo kuin peitto mukavasti pieneen tilaan, vähän samalla tavalla kuin pimeys. Kaikki näyttää vähän erilaiselta ja arkinen ympäristökin jotenkin uudelta.
Ihmettelin vielä koti-ikkunasta sitä, miten sumumassat liikkuivat: välillä oli jo melko kirkasta, mutta sitten tuli iso sumupilvi ja peitti vastapäisen talon. Vielä illalla saunasta kotiin tullessamme Näsinneula oli piilossa, vain huipulla olevat valot joten kuten näkyivät sumun läpi. Aika tunnelmallista!
Näin loppui syyskuu, sumuisessa kosteudessa ja ruskan loisteessa. Ei yhtään hullumpaa!
Nautinnollista, tunnelmallista ja ihanaa syksyä! Vielä jaksavat jotkut kukat, mm. auringonkukat, loistaa, vaikka on jo niin viileää. Ruohokin rehottaa vihreänään ja isot hortensiapensaat ovat täynnä suuria, kauniita kukkia. Osa linnuista on jo muuttanut, mutta meidän koristeomenapuussa hyppii jatkuvasti tali- ja sinitiaisia. Toissapäivänä näimme puukiipijän, se on hauska lintu. Ja tietysti varikset, naakat ja harakat ovat menossa mukana.
P.S. Yritän kirjoitella blogiin vähän ahkerammin, mutta kun on niin kamalan vaikea avata konetta. Ja kun tietokoneen avaa, sen ääressä tulee roikuttua, vaikkei olisi mitään asiaakaan. Mutta yritän...
Sumu on kiva. Sumukelillä tulee mieleen kaikkea hauskaa ja jännää. Upeita kuvia!
VastaaPoista