keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Taidetta jakokaapeissa: tuolla puolella koskea

Backlight retrospektiivi -kävelyreissu jatkuu tuolla puolella koskea, eli Amurista katsottuna itäpuolella koskea.

12. Oiko Petersen: Guys. From Poland with love (Backlight '08)






Olisi todella hauska tietää, millaisista kuvasarjoista nämä jakokaappien kuvat on otettu. Joskus tuntuu, että useampi kuva selittäisi ideaa enemmän ja avaisi kuvien tarinaa. Vaikka sanotaanhan, että yksi kuva voi kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Joskus kyllä on niin, että yksi kuva voi herätää ennemminkin tuhat kysymystä.

Tämä puolalaisen Oiko Petersenin (s. 1983) kuvaama punaposkinen ja viiksekäs mies on tosi sympaattinen. Hän on samaan aikaan sekä hyvin maskuliininen että feminiininen (sirkuksen voimamies meikeissä). Tyypin ilme on sellainen, että hän olisi purskahtamassa nauruun. Ihana. Kuva on ylipäänsä kivanvärinen ja iloinen. Hämmentäväkin.


Voimamies on sijoitettu lähelle Tammerinpuistoa. Jakokaappi erottuu mukavasti ympäristöstä punaisena väripilkkuna (miten kuvaan on saatukin noin ihana punainen väri?).

13. Corinna Kern: Female Maskers - Christian alias "Chrissie Seams" (Backlight '17)


Kävimme katsomassa saksalaisen kuvatoimittajan Corinna Kernin (s. 1986) koko näyttelyn Galleria Rongassa, joten tämän kuvan osasimme liittää jonkinlaiseen kontekstiin. Kuvassa Christian on pukeutunut alteregokseen Chrissie Seamsiksi maskin ja näyttävien vaatteiden avulla. Hieno ja samalla vähän pelottava kuva. Ehkä siksi, että hahmo tuo minulle mieleen Uhrilampaat-elokuvan... Hieno kuva sinänsä ja mielenkiintoinen näyttely kokonaisuudessaan. Tykkään tässä kuvassa erityisesti siitä, miten se on hieno kokonaisuus, kuvassa on muutakin kuin naista esittävään maskiin pukeutunut mies. Esimerkiksi se, miten päät heijastuvat hienosti peilistä tai miten kynttelikkö näkyy puolisi kuvassa. Onnistunut otos.

Kernin kuva sijaitsee erään Hiusstudion vieressä melko lähellä juuri tuota mainittua Galleria Rongaa Rongankadulla. Kaunis paikka, vai mitä?

14. Oriol Segon Torra: Young Patriots (Backlight '14)





Espanjalaisen valokuvaajan Oriol Segon Torran (s. 1981) kuva nuoresta patriootista on hieno, mutta myös surumielinen. Käsistä päätellen kyseessä on hyvin nuori ihminen. Hän on pukeutunut sotilaan asun. Pelottavaa. Ylipäänsä kaikenlainen sotaan liittyvä on pelottavaa. Kuva on tosi hyvä, sillä se kertoo nuoren epävarmuudesta. Tuntuu, että tilanne jännittää häntä eikä tiedä, haluaako edes olla tässä. Kuinkakohan moni nuori sotilas menee omasta tahdostaan sotilasleireille? Hui. Upea, paljon puhuva kuva.





Young Patriots -kuva sijaitsee Stockmannin kupeessa Kyttälänkadulla. Kuvan harmaus sointuu hyvin kiviseen aukioon, mutta mikään iloinen pilkahdus se ei minusta oli, hieno kylläkin.

15. Jukka Male: The Balkan Tragedy - Hajdarevic (Valokuva 96)




Suomalaisen valokuvaajan Jukka Malen kuva on koskettava ja jälleen surullinen (niin kuin moni näistä kuvista). Siinä silmänsä menettänyt mies asettaa lasisilmää paikalleen. Kuvassa lukee: "Bosniak Admin Hajdarevic. During a battle in Nisicka Visoravan, 24.9.1994, a bullet passed through his left temple, exiting from the region of the chin. One eye replaced with prosthesis. Sarajevo, Bosnia-Hercegovina." Taas tosi hieno ja tyylikäs mustavalkoinen kuva, mutta sen sanoma on realistisuudessaan surullinen.





Malen kuva sijaitsee Hämeenkadun kulmalla ja on monen nähtävillä. Kuva on puhutteleva ja se onkin pysäyttänyt meidän lapset useamman kerran. Sen jälkeen on keskusteltu sodan kauheuksista sekä tekosilmistä.

16. Leon Bugaev: The Hymn of the Pawns - The Object Portrait - Betelgeuse (Backlight '11)





Leon Bugaevin kuvassa henkilön kasvot on peitetty objektilla, tässä kuvassa salkulla (miten se muuten pysyy ilmassa?). Henkilö on pukeutunut tyylikkäisiin vaatteisiin ja hän niiaa hieman. Vaikka kasvoja ei näe, se ei silti estä katsojaa miettimästä, millaiset kasvot salkun taakse kätkeytyvät. Koska kuva on näin taiteellinen, olisi hauska nähdä koko kuva sarja ja ehkä kuulla, miksi henkilön kasvot on peitetty. Mielenkiintoista.





Bugaevin salkkupää sijaitsee Rautatienkadulla melkein vastapäätä Tampereen rautatieasemaa. Harmaa kuva harmaata vasten. Tosin kuvaani tallentui aika hienosti punainen polkupyörä ihan jakokaapin vieressä. Aika tyylikäs yhdistelmä.

17. Pelle Kronestedt: Safe European (Backlight '99)







Ruotsalaisen Pelle Kronestedtin (s. 1968) kuvassa nuori tyttö on vihreässä palloin kuvioidussa huoneessa keskellä isoa pullo- ja lasikasaa. Onko kyseessä bileilta, vai jotain muuta? Yritin etsiä ko. valokuvajaa netistä, mutta en oikein löytänyt. Näyttää kuitenkin siltä, että kuva kuuluu sarjaan, jossa kuvattiin työttömiä eri puolilla Eurooppaa. Millaista elämä on tyttömänä? Itselläni ei olisi varaa viettää kovin kosteaa iltaa, tosin ei olisi kyllä haluakaan. Kysymys on kuitenkin mielenkiintoinen esim. ihmisen identiteetin kannalta. Mukavan värikäs kuva, mutta silti sellainen, että en pidä sen tunnelmasta. Se ei tarkoita, etteikö kuva edustaisi tärkeää aihetta.




Kronestedtin kuva sijaitsee Aleksanterinkadulla, vilkkaalla alueella, joka kuitenkin on poissa Hämeenkadun pahimmasta hälystä.

18. Rafal Milach: Disappearing Circus (Backlight '08)










Jättimäinen sombrero saa minut aina nauramaan. Miksi tämän puolalaisen Rafal Milachin kuvan kohdalla niin ei kuitenkaan käy? Mies pellenenässä ja ylisuuressa hatussa on surullinen näky, vaikka luulisi että tällaisen hahmon olisi tarkoitus naurattaa. Vaatteetkin ovat niin iloisenväriset. Kuva on jälleen hieno, hyvin rajattu vain tähän surulliseen hahmoon. Toisaalta, jos tarkemmin ajattelee, niin eivätkö kaikki pellet, klovnit, pierrotit ja muut ole pohjimmiltaan surullisia hahmoja, jotka ovat onnellisia vain silloin, kun heille nauretaan (usein pilkallisesti)?




Tämä surullinen klovni sijaitsee myös Aleksanterinkadulla. Kuvassa on hyvät värit, joten ohikulkija todennäköisesti tämän huomaa.

Mistä kuvasta sinä pidit eniten? Tekikö joku vaikutuksen? Entä tulitko surulliseksi katsellessasi jotain kuvaa?

Kuvat voivat nostattaa tunteita: iloa, surua, myötähäpeää, ärsytystä... Kuvia on kiva katsella, niiden avulla voi avartaa maailmaa tai hakea jotain tiettyä tunnelmaa.

Backlight-näyttelyt Tampereella vetävät viimeisiään. Taidemuseolla ja Vapriikissa on vielä valokuvia nähtävillä ainakin tämän viikonlopun. Kannattaa käydä!

Mukavaa loppuviikkoa! Annetaan pikkupakkasen nipistellä poskia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti