kevätnenä

Valoisat aamut,

ajattomat, 

lipuvat hitaasti

kuin pikku hiljaa pitenevät

pilvenhattarat

halki taivaan.

Kolme joutsenta liihottaa

kaukaisessa horisontissa,

kattojen päällä,

matkaavat jäiselle järvelle

reunoilta auringon sulattamalle.

Talitiainen, tinttinen,

hypähtää koivuun, korkealle.

Vaihtaa oksaa, puuta,

niiailee ja lurittaa sävelen,

sulosoinnun, toisenkin.

Kevät pitää kiireisenä,

talitiaisen, tinttisen.

Pyrähtää lentoon,

muihin puihin

lähtee kiertuetta jatkamaan.

Sisällä istun,

ikkunan takana

villasukat jalassa,

teemuki kädessä, 

ihanassa inkiväärin tuoksussa
ja...

...yritän nitistää

kurjan kevätflunssan,

orastavan jomotuksen

aivojen otsalohkossa.

keskiviikkona 13.4.2016, kun ei olisi aikaa sairastaa, vaan pitäisi lukea artikkeleita aivoista ja muistista

matemaattisia malleja

regressioanalyysi

                        ennuste

                      estimoitava malli

nollahypoteesi 

    p-arvo

                             selittävä muuttuja X

vakiokerroin

             satunnaisvirhe

selitettavä muuttuja Y

                           r e g r e s s i o k e r r o i n

mallin

tuntemattomat

parametrit

Tulkitse!

Tee johtopäätös!

Mitä kummaa?

Oudot termit

alkavat loksahdella kohdilleen.

Osasista koostuu kokonaisuus.

Jokaiselle partikkelille löytyy oma paikka,

kohta mihin kuuluu.

Toisinaan jotain lisätään,

joskus jätetään pois. 

Näin se menee matematiikassa, 

tilastollisissa menetelmissä.

Yksinkertaista ja selkeää paperilla,

pään sisällä sekalainen sakki numeroita ja kirjaimia.

(onneksi pyyhekumi on keksitty)

Välillä on pakko nostaa silmät paperista, muistiinpanoista, harjoituksista.

Lintuaura lentää kaukaisuudessa. Toinenkin. 

Hanhiako?

Tuolla kaukana linnut kyntävät taivaan sineä,

palaavat kesälaitumille, kirkkaille järville

tuliaisina tarinoita vierailta mailta, satuja toisilta meriltä. 

Miten ihana tunne on saapua pitkän matkan jälkeen kotiin!

Hämähäkki roikkuu yhden langan varassa 

toisen kerroksen likaisen ikkunan edessä.

Kuin kahdeksanjalkainen Tarzan liaanissaan:

heilahtelee tuulen mukana puolelta toiselle.

Musta, pitkäkoipinen ystäväni, seuraako olet vailla?

Silmät alas paperiin, takaisin tehtävien pariin. 

Miten se taas menikään...

Regressioanalyysi. 

Ennuste... X ja Y.

Ihan hyvin tämä sujuu!

12.4.2016 pohdiskellessani edelleen regressioanalyysia ja aikasarjoja, selvää pässinlihaa, mutta ei aina sittenkään. onneksi on tuo ikkuna silmien edessä!

maanantai

Kalalokki,

keltanokka,
harmaaselkä

istuu haalistuneen katulampun päällä,

kääntelee ylväästi päätään

ja pohtii...

mitä lie...

syntyjä syviä

tai seuraavaa kalasaalista.

Taivaan sekavärinen pilvimassa

on paennut laukkaavaa lammaslaumaa:

valkoisia, kultaisia, hattaraisia nupopäitä

- poutapilviä auringossa. 

Lokki levittää valtavat siipensä,

lehahtaa sulavasti lentoon,

katoaa jonnekin.

Hurjapäinen lammaslauma 

karkaa matkoihinsa

jättäen jälkeensä 

tyhjän

sinisen

taivaan.

Pihalle saapuvat

pienet traktorit

alkavat metelöiden 

puhdistaa pihaa

pienistä, terävistä kivistä,

sepelistä. 

Peruuttavat kimeästi piip-piip-piip-piipittäen.

Valitsivat tietysti kuivimman päivän:

pöly nousee korkeuksiin,

melu pauhaa korvissa. 

Mutta olihan se jo aika!

Saadaan sittenkin puhdas piha.

Pienen pieni, niin pikkiriikkisen pieni, 

minimaalinen, tuntematon lintu 

pomppii rohkeasti koivun oksilla. 

Meteli ei sen puuhia haittaa. 

Tuumii: on sitä tärkeämpääkin tekemistä

ja nappaa

nokkaansa

kevään

ensimmäisen

hyttysen.

omistettu rakkaudella antonille, jonka ei enää tarvitse harmitella likaista pihaa! 11.4.2016

Perjantaipäivän alakulo

Taivas Amurin yllä on harmaanvalkoista sekamelskaa, 

painavaa, alakuloista pilvimassaa,

toisinaan liian kirkasta, häikäisevää valkeutta.

On siristeltävä silmiä, hierottava jomottavia ohimoita. 

Järveltä on saapunut 

joukko lokkeja 

liitelemään talojen ylle. 

Niitä ei kirkkaus tai pilvipeite haittaa.

Ne lentelevät huolettomasti

pitkin

poikin

sinne 

tänne

kuin määränpäätä vailla,

ilmavirroille antautuen. 

Toisiaan takaa-ajavan varisparin määrätietoinen lento on toista:

ne ovat selvästi matkalla jonnekin. 

Minne?

Ehkä sinne tai tänne tai tuonne.

Kuka tietää...

Valkovatsainen räkättirastas lentää yksin.

Ääni ja liike ovat samaa tsäk-tsäk-tsäk

säksätystä: hypähdellen eteenpäin. 

Vauhti on kova:

keltanokalla taitaa olla kiire.

Liekö lierot mielessä? 

Lintujen lentoa katsellessa

maiseman alakulo 

vaimenee, 

muuttuu iloksi, riemuksi,

ihmeelliseksi elämäksi! 

8.4.2016 yrittäessäni tavata artikkelia "kielen varhainen neuraalinen edustus" ja haaveillessani rentouttavasta viikonlopusta (ei siivoamista, ei stressaamista), joka alkaa muuttaman tunnin kuluttua

vettä, vettä, vettä

Lumen alta paljastunut 

kuiva, likainen maa 

janoaa vettä.

Tumma, harmaa, 

lempeästi uhkaava taivas

lupailee,

enteilee

raskaita pisaroita, rankkasadetta, 

ehkäpä salamoitakin. 

Mutta vain pisara silloin, 

toinen tällöin

putoaa pölyiselle asvaltille,

kuivalle sammalelle, 

roskan ja ravan peittämälle maalle. 

Harmaa pilviverho rakoilee,

tihkusade kaikkoaa kaukaisuuteen,

aurinko pilkistää pilven takaa.

Ei vieläkään sadetta,

poutaa, poutaa vain. 

Totta se on!

Vesi ON elämän eliksiiri, 

janon sammuttaja,

pölyn puhdistaja,

luonnon henkiin herättäjä.

Etanatkin vielä piilossa, 

jossain kiven kolossa. 

Eivät ennusta sadetta, ei poutaa. 

6.4.2016 makaroneja keitellessäni ja sadetta kaipaillessani

oodi pihamaan koivuille

Ylistän teitä,

oi rakkaat, riippuvat rauduskoivuni 

- latinaksi Betula bendula.

Hieman jo halkeilevat tyvenne 

seisovat tiukasti

kapealla 

sammalen peittämällä 

hedelmättömällä

maakaistaleella

asvaltin keskellä,

betonin kyljessä.

Elottomassa, 

harmaassa

kaupungissa 

hitunen luontoa, 

elävää elämää.

Komeudessanne olette

päivieni ilo, 

ajatusteni pohjaton aarrearkku.

Keväällä puhkeatte kukkaan, 

oksanne täyttyvät raikkaista norkoista:

emit ja heteet sulassa sovussa

samassa puussa.   

Hennonvaaleat, tahmeat hiirenkorvat 

humahtavat 

aurinkoisessa kevätsateessa

päivä päivältä 

suuremmiksi

ja suuremmiksi, 

kunnes

vielä alaston vartenne 

peittyy 

vihreään vaippaan.

Ah, pihamaamme kauniit kuninkaalliset,

ylistyslauluni teille soikoon!

5.4.2016 kun yhden selittävän muuttujan regressioanalyysiin on kovin vaikea keskittyä

korkeus on suhteellista

Kolme pienen pientä

valkoista, hehkuvaa pistettä

kaartelee korkeudessa, 

avaruudessa. 

Pilvien seassa

nauttivat lokit 

vapaudesta.

Sininen taivas, kevään hurma, 

auringon hellivät säteet.

Vain taivas on loputtomana kattona 

kolmelle 

korkeuksiin katoavalle

hurjapäälle.

Lähempänä maata, korkealla kuitenkin,

istuu varis koivun latvassa.

Viereen lennähtää toinen, 

sopivasti samanmoinen. 

Kaksin

koivussa,

korkeuksissa.

4.4.2016 katseen eksyessä ruutuvihosta ikkunaan ja sieltä taivaalle...