tiistai 5. huhtikuuta 2016

oodi pihamaan koivuille

Ylistän teitä,
oi rakkaat, riippuvat rauduskoivuni 
- latinaksi Betula bendula.

Hieman jo halkeilevat tyvenne 
seisovat tiukasti
kapealla 
sammalen peittämällä 
hedelmättömällä
maakaistaleella
asvaltin keskellä,
betonin kyljessä.
Elottomassa, 
harmaassa
kaupungissa 
hitunen luontoa, 
elävää elämää.

Komeudessanne olette
päivieni ilo, 
ajatusteni pohjaton aarrearkku.

Keväällä puhkeatte kukkaan, 
oksanne täyttyvät raikkaista norkoista:
emit ja heteet sulassa sovussa
samassa puussa.   

Hennonvaaleat, tahmeat hiirenkorvat 
humahtavat 
aurinkoisessa kevätsateessa
päivä päivältä 
suuremmiksi
ja suuremmiksi, 
kunnes
vielä alaston vartenne 
peittyy 
vihreään vaippaan.

Ah, pihamaamme kauniit kuninkaalliset,
ylistyslauluni teille soikoon!

5.4.2016 kun yhden selittävän muuttujan regressioanalyysiin on kovin vaikea keskittyä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti