Ylistän teitä,
oi rakkaat, riippuvat rauduskoivuni
- latinaksi Betula bendula.
Hieman jo halkeilevat tyvenne
seisovat tiukasti
kapealla
sammalen peittämällä
hedelmättömällä
maakaistaleella
asvaltin keskellä,
betonin kyljessä.
Elottomassa,
harmaassa
kaupungissa
hitunen luontoa,
elävää elämää.
Komeudessanne olette
päivieni ilo,
ajatusteni pohjaton aarrearkku.
Keväällä puhkeatte kukkaan,
oksanne täyttyvät raikkaista norkoista:
emit ja heteet sulassa sovussa
samassa puussa.
Hennonvaaleat, tahmeat hiirenkorvat
humahtavat
aurinkoisessa kevätsateessa
päivä päivältä
suuremmiksi
ja suuremmiksi,
kunnes
vielä alaston vartenne
peittyy
vihreään vaippaan.
Ah, pihamaamme kauniit kuninkaalliset,
ylistyslauluni teille soikoon!
5.4.2016 kun yhden selittävän muuttujan regressioanalyysiin on kovin vaikea keskittyä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti