maanantai

Kalalokki,

keltanokka,
harmaaselkä

istuu haalistuneen katulampun päällä,

kääntelee ylväästi päätään

ja pohtii...

mitä lie...

syntyjä syviä

tai seuraavaa kalasaalista.

Taivaan sekavärinen pilvimassa

on paennut laukkaavaa lammaslaumaa:

valkoisia, kultaisia, hattaraisia nupopäitä

- poutapilviä auringossa. 

Lokki levittää valtavat siipensä,

lehahtaa sulavasti lentoon,

katoaa jonnekin.

Hurjapäinen lammaslauma 

karkaa matkoihinsa

jättäen jälkeensä 

tyhjän

sinisen

taivaan.

Pihalle saapuvat

pienet traktorit

alkavat metelöiden 

puhdistaa pihaa

pienistä, terävistä kivistä,

sepelistä. 

Peruuttavat kimeästi piip-piip-piip-piipittäen.

Valitsivat tietysti kuivimman päivän:

pöly nousee korkeuksiin,

melu pauhaa korvissa. 

Mutta olihan se jo aika!

Saadaan sittenkin puhdas piha.

Pienen pieni, niin pikkiriikkisen pieni, 

minimaalinen, tuntematon lintu 

pomppii rohkeasti koivun oksilla. 

Meteli ei sen puuhia haittaa. 

Tuumii: on sitä tärkeämpääkin tekemistä

ja nappaa

nokkaansa

kevään

ensimmäisen

hyttysen.

omistettu rakkaudella antonille, jonka ei enää tarvitse harmitella likaista pihaa! 11.4.2016