Puuskapäivä

Mitä tulee mieleen sanasta puuskapäivä? Hassu sana, joka itselleni tuli mieleeni tästä päivästä. Aamupäivä oli aurinkoinen, vaikka aika kylmä. Kävelimme pienessä kiireessä Sonjan kanssa kamaamolle ja ihmettelimme puuskaista tuulta. Se heitteli lehtiä, joita maassa on nyt runsaasti, päällemme ja yltympäriinsä. Puista tippui lehtiä aivan kuin olisi satanut. Tilannetta oli hauska seurata myös kampaamon ikkunasta, josta näkyi idyllinen katu puutaloinen ja keltaisine lehtineen. Tuuli teki pieniä lehti pyörremyrskyjä. Tuulen ja lehtien synnyttämä yllättävän voimakas ääni muistutti aivan sadetta, vaikka ei satanutkaan.

On kodikasta, kun lapset toivottavat tuulisina päivinä hyvää tuulispäivää! Sanonta taitaa olla Nalle Puh -elokuvasta, siitä tosi vanhasta.

Tänä syksynä olen jotenkin erityisen rakastunut lehtiin. Puista olen pitänyt jo pidemmän aikaa, mutta viime vuosina vielä enemmän ja nyt myös lehdet, jotka toki ovat aina olleet hauskoja, ovat erityisen ihania. Vaahteran ja lehmuksen lehdet ovat täyttäneet Tampereen. Meidän kujilla kasvaa hirmu paljon lehmuksia ja tänä vuonna lehdet ovat keltaisia ja nättejä. Vaikka tänään kaipailin sadetta ja sitä tunnelmaa, jonka sade saa aikaan (emme ole vielä kertaakaan tänä syksynä ehtineet hyppiä lätäköissä), niin en kaipaa sitä, kun vesi ja lehdet muodostavat tummaa mössöä teille. Mukavaa on ollut se, että vielä ei ole kuulunut syksyn kamalinta ääntä, eli lehtipuhaltimia. Kyllähän nekin ehtivät tulla, mutta ainakin toistaiseksi on saatu nauttia hiljaisuudesta sen suhteen sekä kahisevista lehdistä.

Miksi lehdissä kävely ja lehtien kahistelu on niin kivaa? En tiedä siihen mitään syytä, mutta ainakin lehtien väreistä saa tällä hetkellä hurjasti voimaa. Onkohan lehtien kahina jokin muisto lapsuudesta? Ainakin juuri vaahteran lehdet tuoksuvat huumaavan suolaisilta (juu, ihan totta, suolaisilta!), kun pienenä laitoin niitä kuivumaan paksujen kirjojen väliin ja suolan piti kai auttaa värien säilymisessä.

Olen ehkä aiemminkin maininnut, että pienet pyörteet, joita tuulenpuuskat tekevät yhdessä lehtien kanssa ovat hauskoja. Niissä on sellaista luonnon leikkisyyttä, jota on pakko jäädä seuraamaan. Lapsetkin tykkäävät ja yrittävät saada lehtiä kiinni. Koivun keltaiset ja kuivat lehdet ovat tähän parhaita, sillä ne ovat sopivan kevyitä pyöritykseen.

Pian puut ovat alastomia ja kaikki lehdet maassa. Sitten tulevat puhaltimet, jotka äänekkäästi kasaavat lehdet ja traktorit kuljettavat ne pois. Alta paljastuu musta multa tai synkkä asfaltti. Pian kaikista tummin aika vuodesta saapuu, mutta silloin voikin jo tunnelmoida joululla, joka on mahtavaa aikaa sekin.

Seuraavalla kerralla yritän kirjoittaa jostain muusta kuin syksystä tai lehdistä. Sunnuntaina SirkusRakkausPumPum järjestää Suuren Merirosvoseikkailun, joten ehkä se innoittaa muihin aiheisiin. Luimme tänään iltasaduksi Mauri Kunnaksen Apua, merirosvoja! -kirjan. Kunnas osaa niin ihanasti käsitellä vähän jänniä ja pelottavia asioita sellaisella huumorilla, että pelottava muuttuu hassuksi ja jännittävä hauskaksi. Mahtava Mauri!

Hyvää yötä ja raikkaita syyspäiviä!

P.S. Kuvat eivät olleet tältä puuskaiselta päivältä, vaan muutama päivä sitten vierailulta Kalevankankaan hurmaavalle hautausmaalle ja Tampere-päivän kävelyltä.