Lukuhaaste

Facebookissa on aina kaikenlaista kivaa ja "kivaa". Erilaiset haasteet ovat mukavia, sillä niihin tulee yleensä kirjoitettua tai kuvattua jotain omaa. On esimerkiksi oikesti mielenkiintoista lukea ihmisten positiivisuuslistoja ja katsella arki- tai luontokuvia. Eilen alkoi marraskuun kestävä lukuhaaste (löytyy FB:sta, kun kirjoittaa yläosan etsimiskenttään Lukuhaaste 2015), jossa tarkoituksena on lukea 30 sivua joka päivä. Ideana on myös se, että luetaan jotain muuta kuin työ- tai koulujuttuja, siis kaunokirjallisuutta tai kertovaa tietokirjallisuutta. Ihana haaste!

Itselläni on tällä hetkellä kesken luku-urakka hirmu suuren How children develop -opuksen kanssa. Tätä kirjaa en kuitenkaan lue mukaan haasteeseen, vaan tarkoitukseni on lukea joka päivä (ainakin) 30 sivua kirjaa, jota luean siksi, että se on kivaa. Lukeminen on aina ollut lempiharrastukseni eikä into ota laantuakseen (maailmassa on ihan liikaa kirjoja, jotka tahtoisin lukea). Vaikka minulle ei niinkään se määrä, vaan laatu ja itse lukemisprosessi ovat tärkeitä, on silti kiva, että haasteessa on rajattu sivumäärä. Sehän tarkoittaa, että minun on pakko joka päivä antaa itselleni ja kirjalleni ainakin pieni hetki aikaa. Aivan mahtavaa!

Ajattelin, että olisi hauska, jos lukisin myös lapsilleni joka päivä marraskuun ajan vähintään 30 sivua. Huomasin, että taidamme tehdä niin muutenkin, oli sitten kyseessä haaste tai ei. Monissa lapsille suunnatuissa kirjoissa on sen verran vähän tekstiä per sivu, joten 30 sivua lukee yllättävän nopeasti (verrattuna esim. siihen taannoin lukemaani Rikokseen ja rangaistukseen). Lapset kuuntelevat mielellään ja minä luen mielelläni heille ääneen. Hyviä lastenkirjojakin on valtavasti.

Lukuhaaste alkoi eilen, eli marraskuun ensimmäisenä päivänä. Aloitin haasteen Robert James Wallerin kirjalla Hiljaiset sillat (The Bridges of Madison County, 1992). Olin aloittanut tämän koskettavan rakkaustarinan jo aiemmin, joten luin sen eilen myös loppuun. Hieno pieni kirja, joska on tehty upea elokuva pääosissa Maryl Streep ja Clint Eastwood. Kirjan rakenne oli mielenkiintoinen ja hieman jopa sekava (eri aikatasoja ja kertojia), mutta itse tarina oli ihastuttava: aikuisten rakkaus, se, että kahdelle päähahmolle riitti neljä päivää. Neljä päivää, jotka vaikuttivat molemien loppuelämiin. Äh, tätä on vaikea kuvata kuulostamatta aivan ällöltä. Kirja ei kuitenkaan ollut milläänlailla liian siirappinen, vaan tunnelma oli kuvattu todella hienosti ja muutoinkin tarina herätti ajatuksia siitä, mikä on elämässä tärkeää. Tätä voikin suositella ihan kaikille, joita lukeminen ylipäänsä kiinnostaa.

Hiljaisten siltojen jälkeen en oikein osannut päättää, mitä lukisin. Hommasin jokin aika sitten divarista Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi (2000) -kirjan. Olen lukenut tämän joskus kauan aikaa sitten, varmaan silloin, kun se ilmestyi, mutta silloin se ei tehnyt kovin suurta vaikutusta. Ehkä siksi, että välillä on tosi vaikea siirtyä maailmaan, joka on melkein kuin meidän, muttei sittenkään. Päätin siis aloittaa  haasteen puitteissa tämän. Joku ehkä miettii, miksi ostin kirjan, josta en aiemmin pitänyt. Vastaus on, että siksi, koska lyhyen ajan sisällä luin tai kuulin ainakin pari kertaa mainittavan tämän romaanin ja kovin ylistävässä yhteydessä, joten ajattelin, että pakko antaa vielä toinen mahdollisuus. Ehdin eilen illalla lukea 57 sivua (niin, lukumäärät ovat nyt tärkeitä) ja ihastuin täysin! Osasin nyt heittäytyä kirjan maailmaan. Tykkäsin myös kovasti siitä, että tapahtumapaikkana on Tampere ja maininta Pyynikintorista (joka on ihan tuossa kulman takana) sai minut näkemään erään kirjan tilanteen hyvin eläväasti (siihen tilanteeseen liittyy ainakin yksi karvainen otus). Hyvältä siis tuntuu!

Lukemisesta pelaamiseen. Täytyy vielä mainita, että kaivettiin Antonin äidin tekemä Afrikan tähti -peli tänään ensimmäistä kertaa esiin niin, että lapset pääsivät pelaamaan ja pelattiin sitä monta tuntia. Ihan huippua! Simo voitti melkein kaikki pelit, vaikka koitettiin Antonin kanssa ihan tosissaan pelata. Sonja jaksoi muutaman pelin hienosti, mutta sitten alkoi muut jutut kiinnostaa. Hauskaa oli!

Marraskuussa siis kannattaa lukea ja peleta! Mukavaa, kodikasta ja rentouttavaa aikaa (aina vain lähempänä sitä yhtä j-kirjaimella alkavaa juhlaa)!

P.S. Pyydän anteeksi, jos tekstissä on kamalasti kirjoitusvirheitä. Kirjoitan tätä ilman silmälaseja, koska ne ovat kovin likaiset. Olen juuri nyt liian laiska niitä puhdistamaan ja näen joten kuten tähän ruudulle asti. Sopivan sumuisesti ainakin.