Ensin Antoni kipaisi kirjastoon ja me lasten kanssa odottelimme pihalla. Löydettiin mukava temmellyspaikka kirjaston kulmalta. Siihen tuli mies, joka alkoi kertoa omista lapsistaan ja heidän terveydestä. Yhdelle lapsista oli tapahtunut niin paljon kaikkea hurjaa, että aloin jälkikäteen miettiä, puhuikohan mies totta. No, hän oli ystävällinen ja kiinnostunut meidän lapsista (hmm... onkohan sekin nykypäivänä vähän epäilyttävää), joten eipä siitä mitään häiriötä ollut.
Kurkkasimme vielä Muumikaupan vieressä olevaa Muumipeikko-patsasta (johon Simo laittoi kielensä kiinni, sai onneksi nopsasti irti, vähän tuli verta...) ja kuinkas ollakaan, Papu otti sen tietyn ilmeen, josta taisin aiemmassa kirjoituksessa kertoa ja niin... kakkasi vaippaan. Supervanhempina meillä ei ole koskaan varavaippaa mukaan, niin ei tietysti nytkään. Kirjasto oli vieressä, joten pesuhommat kyllä hoituivat, mutta vaippaa ei ollut. Ajateltiin, että jos käydään nopsasti siellä Kuopuksessa, niin ei Papu varmaan ehdi pissata housuun. Antoni pääsi taas vaipanvaihtohommiin...
Me Simon kanssa odottelimme Hämeenpuistossa ja tutkimme kaikenlaisia peräkärryjä ja kaivureita, joita siellä sattui olemaan. Roskalava oli erityisen mielenkiintoinen, kun siinä oli ketju, jonka sai irti ja takaisin, irti ja takaisin... Antoni lähti vielä eri reittiä toria kohti, mutta onneksi olimme pikkupojan kanssa ovelia ja yhytimme isän ja tyttären eräällä kadulla.
Kuopus-hommat sujuivat hyvin, paitsi että Simo oli kantamassa kaupasta yhtä jakkaraa ulos. Halusi kuulemma istua auringossa. Just. Onneksi selvittiin tuosta ilman dramatiikkaa ja Simo kantoi jakkaran nätisti takaisin sisälle.
Tarkoitus oli siis mennä nopsasti kotiin, mutta eihän se meiltä koskaan onnistu. Ajateltiin kiertää Ratinansillan alta Eteläpuiston kautta jonnekin, mistä sitten oltaisi käteveästi päästy kotitielle. Mutta, mutta... Sonja nukahti ja oltiin niin sopivasti matkalla kohti venerantaa, että ajateltiin käydä katsomassa, miltä meidän kesäinen uimapaikka näytti. Sitten hypättiin jäälle, kun siellä kulki hyvin tallattu polku. Jäällä (tai rannalla, mutta jäältä katsottuna) oli kaikenlaista tutkittavaa. Päästiin nousemaan yhdelle betonipaadelle, jonne kesällä ei pääse kuin uimalla tai veneellä. Aurinko oli niin ihana ja muutenkin jäällä liikkuminen on jotenkin jännää, vaikka oltiin ihan rannassa ja jää vaikutti todella paksulta.
Jossain vaiheessa päästiin lähtemään kotiin päin. Sonja heräsi matkalla ja oli aika itkuinen. Kotona vaatteet olivatkin ihan märät. Onneksi toppapuku selvisi kastumiselta, sitä kun ei ihan joka käänteessä viitsi pestä.
Sellainen reissu. Oli kyllä ihanaa!
Tänään oli kauppapäivä eikä keretty missään vaiheessa ulos. Leikittiin lentsikoilla ja vähän maalailtiin. Antoni kävi katsomassa kaverin korispeliä (ja seikkaili hitsi vie jossain Kaupin tähtitornilla). Mä tein sillä aikaa palsternakkakeittoa, joka omasta mielestäni (koska olen suuri palsternakan ystävä) maistui tosi hyvälle. Lapset kyllä maistoivat, mutta taitaa Huushollin kasviskeitot maistua paremmalta...
Asiasta vielä ihan toiseen. Tiedän, ettei meille tarvitse hommata yhtään uutta lastenkirjaa, mutta en voinut vastustaa, kun näin Sittarissa yhden Sylvi Kepponen ja kirjekaveri -kirjan alessa hintaan 3,95 euroa. Siis ihan mielettömän sympaattinen kirja ja aivan mahtava kuvitus. Lapsetkin tykkäsivät tosi paljon. Kirjan on tekstittänyt Juha Virta ja kuvittanut Marika Maijala. Täytyy torstaina katsoa kirjastosta, jos samaan sarjaan löytyisi muita osia.
Mutta nyt siirryn omiin lukemisiini. Viimeiset 50 sivua on jäljellä Joanne Harrisin mielenkiintoisesta Persikoiden aikaan -romaanista. Kun luen tätä, tekee aina mieli syödä persikoita. Harmi, että niitä saa harvemmin täällä Suomessa suoraan puusta.
Hyvää yötä ja hauskaa huomenta!
P.S. Pahoittelen, että tänään ei ollut yhtään kuvaa tänne. Paitsi että voisin katsoa, onko Antonin puhelimessa yhtään kuvaa eiliseltä. Jep, löytyihän sieltä, eli muutama kuva nähtävillä sittenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti