Kävin Sonjan kanssä iltapäivällä kävelyllä Pyynikinharjulla. Tarkoitus oli nukuttaa Sonja ja samalla saada itse mukava kävelylenkki. Lapsi nukahti jossain vaiheessa, vaikka koitti kovasti taistella vastaan. Harju oli ihan sumun peitossa. Oli mahtava tunnelma, kun välillä näkyvyys oli ihan minimaalista. Toisinaan taas sumu hävisi ihan yhtäkkiä.
Kävely oli kivaa ja maisemat upeita. Törmäsin näköalapaikalla kahteen ihanaan rouvaan, jotka ulkoiluttivat koiriaan. Sellaisia pieniä suloisia karvakasoja. Juteltiin auringosta (jonka valo hetken aikaa pilkisti pilvien läpi). Toinen rouvista kertoi, miten he käyvät koirien kanssa joka päivä pitkällä lenkillä ja koirat saavat lounaansa ulkona. Toinen rouva kuulemma kokkaa lemmikeille herkkuja, mm. naudan kieltä, sydäntä sun muuta. Voi koiran päiviä!
Ihastelin näköalapaikalla Pyhäjärveä ja jossain vaiheessa ihmettelin, miten järven pinta muuttui oranssihtavaksi. Aurinkohan se siellä jakeli säteitään tänne maahan asti. Itse palloa ei näkynyt, mutta valoa kyllä. Ihanaa!
En voi muuta kuin taas ihastella tätä säätä ja luontoa. Ihaninta tietysti olisi, että maassa olisi lunta ja pakkasta noin viiden asteen verran, mutta jos sellainen ei onnistu, niin on tämä lumettomuus kivempaa kuin loska. Itse ainakin saan voimaa kosteasta ilmasta (kuulostaa ehkä hölmöltä). Ainakin on helppo hengittää eikä nenäkannua paljon tarvita.
Tällainen pieni kirjoitus tänään. Sumu oli vaan niin hieno ja jännä, että oli pakko jakaa tämä asia.
Mielenkiintoisia talvipäiviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti