Muskarissa aloitettiin tutulla Limpsin, lampsin -laululla, jota oltiinkin jo kovasti odotettu. Tänään oli yllättävän vähän porukkaa, sillä joukkoon olisi hyvin mahtunut vielä lapsia ja aikuisia. Oli hauska nähdä, miten pikkuisimmat kerholaiset olivat kuukauden aikana kasvaneet ja kehittyneet. Tuntuu, että Sonjakin on kuukaudessa oppinut sanomaan uusia sanoja ja lauseita sekä nimeämään värejä. Ainiin, Sonja osaa nykyisin hypätä myös tasajalkaa. Se on hienoa, sillä tyllerö on pitänyt päivittäiset pomppuharjoitukset ja nyt hän osaa, jee. Olin ihan ymmälläni, kun yhtenä päivänä näin, miten molemmat jalat nousee maasta. Sonja on toisaalta oppinut myös kujeilemaan ja laittamaan tavaroita suuhun. Rauhallisesta taaperosta on kehkeytynyt aikamoinen hulivili. Simo taas on (ehkä) rauhoittunut aika paljon. Jonkinlaista aaltoliiketta kai...
Muskari meni nopsasti ja sen jälkeen mentiin maalailemaan. Tänään tehtiin ihanat käsijääkarhut. Teimme lasten kanssa yhteistyötä. Simo maalasi upean pesän karhulle (ihana sininen väri!), minä taas painoin kädenjäljen, josta tuli karhu. Sonja teki sekä taustan että käden itse. Niistä tuli kyllä tosi sympaattiset taideteokset. Kokonaisuudessaan ihana idea!
Maalaamasta leikkimään. Tänään kotileikit olivat hitti. Tai siis vanhalla lankapuhelimella soittelu. Jotain pommijuttujakin oli (Simo kuuli isompien poikien keskustelua), mutta se loppui onneksi lyhyeen. Ollaan luettu paljon Peter Pania ja miekkaleikit ovat Simosta (ja Sonjastakin) kivoja. Ehkä mainitsinkin siitä jossain aiemmassa tekstissä. Mietityttää, miten hurjia juttuja saduissa on ja miten ne siirtyvät lasten leikkeihin. Toisaalta enpä koe itse olevani kovin traumatisoitunut, vaikka sain omalta iskältäni joskus pienenä kirjat nimeltä Afrikkalaisia satuja ja Mustalaissatuja. Pidin niistä kovasti, vaikka tarinat olivat todella hurjia ja melkein kaikki päättyivät ainakin yhden ihmisen kuolemaan. Lapsella on kai ihan erilainen tapa ymmärtää tarinoita kuin aikuisella...
Huusholliin vielä. Pekka-varjoteatteri oli jälleen mahtava. Ohjaaja Nina osaa laulaa ihan älyttömän hyvin ja muutenkin teatteri on tehty hienosti. Pekka ihasteli revontulia, jotka saatiin esille vesikipon ja värien avulla. Jos oikein ymmärrän, niin vesikulho heijastetaan kankaalle sellaisella kalvokoneella (se sellainen, joita ainakin ennen oli kouluiussa ja joilla näytettiin kalvoja, mikä sen kojeen nimi on...?) ja kun veteen sekoittaa värejä, tulee siitä ihan revontulen näköistä. Voisiko yhtään epäselvemmin sanoa. No, esitys oli hieno. Lapset pääsivät tanssimaan lumilaulua kera huivien. Simo pyöri niin kovasti, että oli ihan pyörällä päästä. Sonja osasi onneksi ottaa rauhallisemmin (kirjoitinko tuonne ylemmäs, että Simo on rauhoittunut, hmm...).
Varjoteatterin jälkeen oli vielä sosekeittolounas. Tumma leipä tuntui olevan kaikkien lasten suosikki, kun monesta suusta kuului, että lisää leipää. Meidän lapsille maistui myös sosekeitto, molemmat huitaisivat suuhun kaksi lautasellista. Kiva juttu, sillä tykkään syödä ja tehdä kasviksista keittoja, mutta välillä olen kuullut kotona valittavia kommentteja. Ehkä voisi aloitta sosekeittopäivän. Hyvää ja halpaa.
Sellainen Huusholli-päivä meillä. Simo ja Antoni jäivät ulos laskemaan mäkeä, mä toin Sonjan kotiin nukkumaan ja nukahdin itsekin hetkeksi. Piirreltiin illalla vielä tapetille, jota saatiin eilen PumPumin kokouksesta. Tehtiin hieno merirosvolaiva. Simo piirsi uusia juonia punovan Kapteeni Koukun, krokotiilin, Simon (siis sen Koukun apurin), tykinkuulia. Lopulta kuitenkin kävi niin, että lapset hokivat, että äiti piirrä se ja se. Tein tosi "upean" Peter Panin ja kumppanit. Piirtäminen on kivaa, vaikka jälki voi olla mitä vain. Onneksi lapset olivat tyytyväisiä. Sekään ei olisi ennenkuulumatonta, että joku piirros ei kelpaa. Tänään kaikki kelpasi.
Ei muuta kuin hyviä unia ja aurinkoisia päiviä!
Eilinen oli kyllä erinomainen päivä :)
VastaaPoista